Nimi listassa!

Hetki ilmoittautumisnapin painalluksen jälkeen.

Noniin, nyt se on päätetty. Nimittäin se, että kilpailen kuin kilpailenkin kesällä Joroisilla Finntriathlonissa, eli puolimatkan SM-kisassa. Peruutusturvaa en ilmoittautumiseni yhteydessä maksanut, joten nyt ei enää parane jänistää.

Kun aloittelin triathlonia kesällä 2011 ryntäsin suinpäin Kuopioon perusmatkan SM-kisoihin ihmettelemään sitä, kuinka kovaa muut tytöt ennen kaikkea uivat ja juoksevat. Kärkeen (olympiakisoissa vierailleeseen venäläisnaiseen) eroa kertyi lähes 24 minuuttia ja parhaaseen suomalaiseenkin lähes 20 minuuttia kahden ja puolen tunnin suorituksessa. Silti olin maailman onnellisin kisan jälkeen, sillä tunsin, että nyt on löytynyt vihdoin se oma juttu, mitä haluan tehdä.

Luonnollinen jatkumo kesän 2011 SM-kisaryntäykselle olisi kaiketi ollut lähteä mukaan Joroisille viime kesänä ja nimen puuttuminen listalta hämmensikin yllättävän monia. Itselleni Joroisille lähteminen ei vielä viime kesänä ollut edes mielessä vaihtoehtona, sillä sen verran suurta kunnioitusta kyseinen kisa minussa aiheuttaa. Vielä viime kesänä en olisi ollut valmis sananmukaisesti kilpailemaan puolimatkalla, enkä varsinkaan tekemään puolimatkan ensimmäistä kokeiluani Finntriathlonin kaltaisessa tapahtumassa, kun läpipääseminenkin tuntui ajatuksena mahdottomalta lähinnä juoksun vuoksi. Pääsin kuitenkin haistelemaan Joroisten tunnelmaa osana viestijoukkuetta ja omaa kisaansa tehneitä kavereita kannustaen ja siitä pieni Joroiskuume alkoi syntymään.

Ensimmäinen oire alkaneesta kuumeesta oli hetken mielijohteesta tapahtunut osallistuminen Kivitippu triathlonin puolimatkalle elokuun lopussa, vaikka kauden piti ennakkoon päättyä jo Kuopio triathloniin elokuun puolivälissä. Varovaisella vauhdinjaolla puolimatka sujui helposti ja hyvällä mielellä ajassa 5.06, jonka jälkeen omassa päässä alkoi raksuttaa ja parin viikon sisällä, syyskuun alkupuolella, olin jo paniikkivarannut varmuuden vuoksi majoitukset seuraavan kesän Joroisten kisaa varten.

Pitkin syksyä valmentajan kanssa on välillä varovaisesti sivuttu aihetta "Joroisilla kisaaminen" ja se on alkanut houkuttaa koko ajan enemmän. Ikäsarjaan lähtemisen kynnys olisi ollut huomattavasti pienempi (henkisesti), mutta naisten yleisessä kilpaileminen ammattilaisten rinnalla on pelottanut ajatuksena, vaikka samojen tyttöjen kanssa olen ollut samalla lähtöviivalla jo ennenkin. Jossain vaiheessa ajatus kauhistutti niin paljon, että olin jo mielessäni päättänyt, etten lähde Joroisille ollenkaan, jos joudun menemään naisten yleiseen sarjaan 25-29 -ikäryhmän sijaan. Keskustelu Venlan kanssa erään loppusyksyn uintitreenin jälkeen Nokian uimahallin parkkipaikalla kuitenkin hieman helpotti oloa ja vahvisti luottamusta siihen, että paikkani on ikäryhmän sijaan yleisessä, kovien tyttöjen seurassa, vaikka en vielä etenkään juoksussa olekaan samaa tasoa kuin Suomen kärkinaiset. Kyseisen keskustelun jälkeen en enää suonut ajatuksia ikäryhmässä kilpailemiselle, vaan sitten arpomisen kohteena oli enää sen päättäminen, lähteäkö mukaan vaiko ei.

Hyviä tuloksia tarjonneiden marraskuun lopun testien ja ennätyshelposti sujuneen marraskuisen Pyhäjärvijuoksun jälkeen alkoi oma olo kallistua yhä enemmän sen suuntaan, että haluaisin lähteä Joroisille. En kuitenkaan rynnännyt ilmoittautumaan silloin heti, enkä vielä pitänyt kiirettä myöskään vuodenvaihteen halvemman ilmoittautumisajan lähestyessä loppuaan. Eilen kuitenkin huomasin listan hiljalleen täyttyvän nimistä ja aloin pelätä, että jos vielä kovin pitkään jahkailee, jää pian kisa käymättä siksi, että ei enää mahdu mukaan oman hidastelun vuoksi. Siispä valmentajan kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen asia oli selvä ja ennen kuin ennättäisin alkaa miettiä liikaa ja perua ajatusta, naputtelin ilmoittautumisen sisään.

Nyt kun osallistuminen on päätetty ja nimi löytyy listalta, olo alkaa olla hyvä. Tuntuu siltä jo nyt, että tein oikean päätöksen ja kesän kilpailuiden odottaminen on entistäkin jännittävämpää ja mukavampaa. Sinänsä alkukesän suunnitelmat eivät tästä päätöksestä tule muuttumaan, vaan alkukesän pääkisa on edelleen kesäkuun alussa kilpailtava sprinttimatkan SM-kisa Hyvinkäällä, josta sitten suunnataan kohti Joroista ajamalla välissä SM-tempoa. Nyt kun kerran päätin lähteä mukaan Joroisten kisaan, haluan panostaa siihen niin paljon, kuin näillä olemassa olevilla resursseilla pystyn. Etelän leiriä ohjelmaani ei tule, mutta onneksi heikkouksiani (juoksua) pystyy kehittämään myös Suomessa ollessa, kun on tarjolla niin nastekenkiä, Pirkkahallia kuin hätävarana kuntosalin juoksumattoakin.

Kesän ehdoton ykköskisa on nyt siis virallisesti heinäkuun puolivälin Joroisten puolimatka. Minulla on olemassa kisaan oma aikatavoitteeni, jota en halua vielä julkisesti paljastaa. Mitali on (tällä juoksemisella) vielä utopiaa ja kaukainen haave, sen verran kovaan seuraan olen itseni laittanut. Mutta sanoiksi muotoiltuna tavoitteeni Joroisille on kilpailla. Toisin sanoen, haluan lähteä kisaan sellaisessa kunnossa, ettei minun tarvitse maaliin päästäkseni uida ja pyöräillä rajoitin päällä pk-sykkeillä varoen ja juoksua peläten, kuten puolimatkan ensikokeilussani viime kesänä Lappajärvellä.

Nyt kun ajatus ensi kesästä on kirkastunut, voi sitä kohden lähteä todenteolla harjoittelemaan. Onneksi en itse suunnittele itselleni harjoitusohjelmaa, sillä muuten olisin varmaan kaikessa tämänhetkisessä innostuksessasi lähettänyt itseni jo aamukuudelta kiertämään uudestaan Pyhäjärvijuoksun 27km lenkkiä ja hankkimaan vähän kovuutta ;)