Perustreenin pariin olen kuitenkin jo päässyt takaisin ja eilen kävin hiihtelemässä pitkän rauhallisen hiihtolenkin, 40km ja 2h30min, joista viimeiset 15minuuttia kertoi kyllä siitä, että päätös Pirkan väliinjättämisestä on ihan oikea. Tuntemukset olivat kuin Suomen ankkurilla tämän päivän naisten MM-viestissä, enkä ihan viimeisillä kilometreillä ollut enää varma, pääsenkö itse hiihtämällä autolle asti. Pääsin kuitenkin ja autossa istui sen jälkeen kotimatkalla varsin hymyileväinen hiihtäjä: ehkä kunto ei makoilun myötä ollutkaan kokonaan kadonnut.
Tänään kävin treeniporukan mukana kokeilemassa juoksua Pirkkahallissa. Olin ennen hallille menoa varma, että en pystyisi treenaamaan muiden mukana, mutta ajattelin lähteä ainakin tekemään kevyttä juoksua ja testailemaan lisää uusia kenkiä sisäolosuhteisiin. Ensimmäisissä, kevyissä tonneissa olo kuitenkin tuntui hyvältä ja sain tehtyä kaikki kuusi vetoa muiden mukana käytännössä samoilla vauhdeilla kuin aiemmin talvella ennen sairastelua. Taitaa olla tossujen ansiota, että edes parin viikon makaaminen ei ole hidastanut vauhtia merkittävästi ;)
Pirkkahallin katsomoon oli myös ilmaantunut paparazzi ja hänen kameraansa tallentunut pieni pätkä päivän treenistä. Allekirjoittanut lienee melko helppo erottaa poikien seasta.
Sen lisäksi, että parantuminen on hyvin käynnissä ja treeni kulkee taas mallikkaasti, tuli myös odotettu postipaketti perille. Maanantaista asti kaapissa on kummitellut ja poltellut jännittävä musta kassi, jonka sisällä on jännittävä mustakultainen asu. Ensi viikolla asu päässee ensitestiinsä uima-altaaseen, joten siihen asti on vielä maltettava mieli ja katseltava sitä salaa kaappiin kurkistellen. Talven päätavoitteen väliin jääminen siis harmittaa enää vain hiukan, kun on paljon mukavia asioita, mihin keskittää energiansa.
 |
| Minulle paras märkäpuku. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän jäljen käynnistäsi!