Aamun juoksulenkin maisemaa Pyhäjärven rantamilla. |
Juuri edellisen kirjoituksen kommenttiboksissa eräs lukija esitti kysymyksen epäsuorasti ensi kesän tavoitteisiin liittyen ja siitä aasinsillan kautta jatkokysymyksessään sivusi melko vähäisiä juoksumääriäni. Maltilla on menty, mutta esimerkiksi tällä viikolla olen saanut sentään jo kasaan n.60 juoksukilometriä, joka on minulle varsin kunnioitettava määrä. Tämä viikko on määrän lisäksi ollut juoksun suhteen myös siitä harvinainen, että jokaisella lenkillä juoksu on tuntunut edes melko hyvältä tai oikein hyvältä.
Yleensä juoksu on minulle se kaikkein ailahtelevaisin laji, jossa joka toisella lenkillä tossu nousee kepeästi ja joka toisella lenkillä tuntuisi, kuin tallustaisi tervassa. Ilmeisesti (toivottavasti) tapahtumassa on kuitenkin sama ilmiö, kuin minkä olen havainnut jo useampaan otteeseen uinnin yhteydessä. Nimittäin joka kerta olen ottanut uinnissa hyppäyksen eteenpäin ja uusiin vauhteihin, on se tapahtunut sellaisen "tasaisen mukavan" vaiheen kautta, jossa perusvauhti kulkee joka treenissä mukavasti ja sitten muutaman kovemman vetotreenin kautta tapahtuukin yhtäkkiä siirtymä ns. seuraavalle tasolle.
Oma tuntemus juoksun osalta on tällä hetkellä vastaavanlainen. Talven aikana mielestäni juoksu ei ole ollut kuntoa vastaavaa, vaan meno on ollut välillä niin takkuista, että juoksukengät on tehnyt mieli polttaa ja alkaa vaikka mastersuimariksi, kun altaassa on ollut kivaa tai takaisin hiihtäjäksi, kun ladullakin on ollut kivaa. Kengät säästyivät takkapuiksi joutumiselta ja kävin sitkeästi lenkillä. Nyt takkuaminen tuntuukin loppuneen ja juoksu alkaa maistua ihan eri tavalla kuin vaikka tammikuussa ja itse asiassa eri tavalla kuin syksyllä, kun valmistauduin melko hyvällä sykkeellä puolimaratonille. Eli nyt mennään "tasaisen mukavaa" vaihetta ja toiveikkaana odotan, josko juoksukunto noudattaisi uinnin kaavaa ja kohta ottaisin hyppäyksen eteenpäin. Ja samalla pelkään, että hyppäystä ei tapahdukaan.
Ensimmäiseen juoksukokeeseen pääsen osallistumaan jo viikon päästä, kun menemme pääsiäisenviettoon Turkuun ja osallistun siellä maanantaina 1.4. Tulppaanijuoksun 5km kilpailuun. Aiempi 5km ennätykseni on kellotettu syksyllä 2003, jolloin olin tekemässä siirtymää yleisurheilijasta pyöräilijäksi. Ehkä nyt 10 vuotta myöhemmin olisi aika siirtää tuo teinitytön ennätysaika historiaan. Kesällä voin sitten koittaa rikkoa samalta kesältä peräisin olevan 3000m ennätykseni 11.30 ja jotain sekunteja päälle. Tilastopaja kertoisi varmasti tarkan ajan, mutta olen nyt liian laiska salapoliisityöhön. Tekee melkein pahaa ajatella, että tuollaisen juoksupohjan "tuhosin" pelkästään pyöräilemällä 7 vuotta ja tietysti siihen päälle vielä hajottamalla polveni. Mutta ehkä tietyt asiat vain pitää tehdä vaikeimman kautta, jotta niistä osaa oikeasti nauttia... ja onpahan tässä matkalla ainakin tavoiteltavaa, kun pitää yrittää ensin lyödä 10 vuotta vanhat omat juoksuennätyksensä.
Kuitenkin, mennyt viikko on ollut hieno, niin kelien, fiilisten kuin vauhtienkin puolesta. Hienoja fiiliksiä olen saanut paitsi omista onnistumisista myös tärkeiden urheilukavereiden iloisista asioista. Yksi on palannut takaisin treenin pariin, yksi juoksee mieletöntä vauhtia ironmantreenin keskellä kympin kisan ja mitähän vielä. Tsemppiä omaan tekemiseen ei tarvitse kovin kaukaa hakea, kun "roolimalleja" on montakin omassa porukassa.
Aurinkoista alkavaa treeniviikkoa ja makoisia treenejä kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän jäljen käynnistäsi!