 |
| Eno ja pienempi rakas. |
Viime viikolla kävimme pikaisella yhden yön vierailulla Savossa katsomassa Siilin pikkuihmisiä ja niitä vähän isompiakin. Pikkuihmisistä pienempi oli reilua viikkoa aiemmin juhlinut 1-vuotis syntymäpäiväänsä ja isommalla pikkuihmisellä oli juuri sopivasti vierailumme jälkimmäisenä päivänä luvassa suuri urheilukoitos: Hippokisat Kuopiohallissa. Mukaan pakattiin siis hieman lahjoja. Pienemmälle pinkkiä ja pehmeää, isommalle tarvikkeita juoksukisaa varten.
 |
| Isompi pikkuihminen ja virtuaalinen lapsenvahti. |
Iloksemme saimme viettää kokonaisen päivän molempien pikkuisten kanssa ja peloistani huolimatta ei 1-vuotias prinsessakaan vierastanut meitä juuri lainkaan. Rokotuksista ja pienestä kipuilusta huolimatta meille tarjoiltiin lähes koko päivän täydeltä hymyä ja pikkuista naurua, vaikka onnistuimmekin mm. pukemaan vaaleanpunaisen bodyn väärinpäin neidin päälle. Isoveljen kanssa valmistauduimme Hippokisoihin mm. syömällä kalapuikkoja ja ranskalaisia isot annokset ja pakkaamalla reppuun kolme erilaista vaatekertaa juoksua varten.
 |
| Eno ja pikkuiset. |
Päivän parhaisiin hetkiin kuului mm. se kun pikkuihminen pahalla mielellä rauhoittui sylissä niin, että alkoi nukkua olkapäätäni vasten. Silloin tunsin itseni tarpeelliseksi konkreettisemmalla tavalla kuin koskaan. Toisaalta huippua oli nähdä isomman pikkuihmisen ilo ja riemu Hippokisojen temppuradalla. Mutta kuten aina, itku seurasi puolentoista päivän ilosta. Ensimmäinen itku tuli, kun pienempi pikkuinen vilkutti meille kovin taitavasti äitinsä sylistä ja seuraava itku sitten kotimatkalla 20km päässä Kuopiosta, kun muistui mieleen, miten kovasti isompi pikkuinen pettyi, kun Hippokisoista emme enää menneetkään toiseksikin yöksi yökylään vaan suutasimme taas Tampereelle.
