sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Pyhäjärveä kiertämässä ja synttäripizzalla

2013 vuoden toinen viikko saatiin päätökseen varsin mukavasti. Sen lisäksi, että meidän perheen vähän vanhempi osapuoli vanhentui tänään vuodella, päätettiin viikko urheilullisesti melkoiseen pitkään yhteislenkkiin kiertäen Pyhäjärven ympäri.

Pyhäjärvijuoksu kuuluu siis Aquaplussalaisten (kuin myös monien muiden innokkaiden juoksijoiden) perinteisiin pitkiin lenkkeihin ja sitä juostaan ympäri harjoituskaudella kuukausittain jollakin kokoonpanolla. Minulle tämänpäiväinen Pyhäjärvijuoksu oli vasta syys- ja talvikauden toinen, muut ovat tainneet käyneet kiertämässä järven jo ainakin neljästi, ellei jopa viidesti. Edellisen kerran juoksin järven ympäri marraskuun lopulla, jolloin maa oli vielä sulana ja reitin saattoi kiertää "kesätossuissa". Nyt alla oli paikoin erittäinkin liukas ja möykkyinen alusta, joka vaati jalkoihin nastat ja silti välillä huomiota siihen, mihin on oikein astumassa. Onneksi viimeisimmistä lumisateista on kulunut jo viitisen päivää, niin kaikki reitille kuuluvat polutkin olivat ehtineet tallautua melko koviksi, eikä tarvinnut sentään kahlata hangessa. 

Tällä kertaa pääsin, viime kerran yksinjuoksusta poiketen, nauttimaan mukavasta juoksuseurasta koko 27 kilometrin ajan, kun pojat armollisesti juoksivat juuri minulle sopivat rauhallista vauhtia. Taukoineen reissuun kului tällä kertaa aikaa 2.29 (juoksuaika n. 2.26-2.27), joten muutamia minuutteja kauemmin viivyin reissussa kuin viimeksi "ennätys"juoksussani, mutta sykekin pyörii viitisen lukemaa alempana kuin tuolloin ja juoksukeli oli kuitenkin hieman marraskuista haastavampi. Erityisesti ilahduttavaa oli se, että tällä kertaa jalat alkoivat väsyä taas muutamaa kilometriä myöhemmin kuin viimeksi, nimittäin ensimmäinen valitus taisi päästä suustani vasta 25km pisteen ohittamisen jälkeen. Ehkä nyt oli niin mukavaa seuraa ja juttuja, ettei väsymystä edes ehtinyt aiemmin huomata - eli kiitos paljon päivän juoksukavereille!

Synttäripizzaa
Pienen juoksunjälkeisen välikuoleman jälkeen kävin hakemassa synttäripojan töistä ja kävimme edes jotenkin päivää juhlistaaksemme pizzalla uudeksi pizzasuosikiksemme muodostuneessa lähihotellin pizzeriassa, siis Tampereen kylpylän uudessa Classic Pizzassa, joka sijaitsee lähes kotipihallamme. Kyseisessä pizzeriassa on tarjolla perinteisempien pizzojen rinnalla myös muutamia erikoisempia julkkiskokkien nimikkopizzoja, joista tänään testasin Jouni Törmäsen Verde Mon dieu! - pizzaa, jossa on täytteenä tomaattikastiketta, mozzarella-juustoa, punajuurta, sinihomejuustoaauringonkukan siemeniä, tomaattismetanaa, rucola, seesamkastiketta ja hunajaa. Erikoiselta kuulostavine täytteineen kyseessä oli yksi parhaista pizzoista, mitä olen koskaan syönyt, sillä maku oli pizzaksi hyvin raikas ja keveä. Suosittelen!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Voooiii kun tuli mieleen kun vastahan miekii olin mm. sitä lenkkiä juoksemassa =))) Se oli kyllä hieno reitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekö kiersitte sen myös ympäri siellä Maailmanlopun maratonilla? Hieno reitti se kyllä on, varsinkin alkupätkä ja loppu, kun tullaan ihan rantaa pitkin. Pirkkalan puolella välillä kyllästyttää :)

      Poista

Jätäthän jäljen käynnistäsi!