Työssäkäyvän urheilijan ajankäyttöä

Monesti minulta kysytään, miten ehdin tehdä kaiken sen mitä teen: treenaan "tosimielessä" triathlonia, työskentelen urheilukaupassa 30h/vko ja opiskelen yliopistossa. Ajattelinkin, että helpoin tapa hahmottaa sitä, millaista arkea vietän, olisi julkaista muutaman esimerkkipäivän ohjelma, joista näkee sen, millaista meno tyypillisimmillään on. Treenien ja töiden yhdistämistä helpottaa arjessani huomattavasti se, että työskentelen arkisin pääasiassa joko selkeissä ilta- tai aamuvuoroissa, useimmiten klo 14-20 tai klo 8-14 ja viikonloppuvuorotkin ovat pituudeltaan aina vain 5-7h mittaisia.

Pancake breakfast

Esimerkkipäivä 1: Maanantai 14.1.2013

8.00 Herätys ja iso aamiainen. Ennen maanantain uintia, joka on yleensä viikon kovin uintitreeni, pyrin syömään kunnollisen, ison aamiaisen. Muroja, kananmunaleipiä, pancakeseja... mitä milloinkin, mutta energiaa usein 500-600kcal edestä. Tänä aamuna syön kanamunatäytteisiä sämpylöitä ja juon tuoremehua sekä kahvia.

10.00 Uintitreenit Kalevan uimahallilla. Edellisen päivän 27km Pyhäjärvijuoksusta johtuen ohjelmassa suhteellisen helppo, tekniikkapainotteinen 4km ja 1h30min treeni valmentajan ja treenikaverin Johannan kanssa.

12.00 Bussimatkaillen kotiin ja matkalla hakemaan Subista lounaspatonki. Otan aina Clubin, hunajasinapilla. Tällä kertaa otan kokonaisen, 30cm mittaisen leivän.

13.00 Vihdoin kotona ikuisuuden kestäneen bussimatkailun jälkeen ja syömässä Subia. NÄLKÄ!

14.15 Työvuoro alkaa. Kuuden tunnin päivässä on kaksi kahvitaukoa, joten parin tunnin välein syön pieniä eväitä. Nälkä on edelleen melkoinen kiitos aamun uinnin ja edellisen päivän pitkän juoksulenkin.

20.15 Työvuoro loppuu. Kamat kasaan ja kiiruhdan pikaisesti työpaikastani tien yli salille.

20.30  Tunnin kuntosalitreeni keskustan Fressillä. Jalat kipeänä edellisen päivän juoksusta ja alla olevasta työpäivästä, mutta yllättävästi treeni vain tuntuu avaavan paikkoja lopulta.

22.00 Vihdoin kotona. Syödään iltapalaksi munakasta, jossa on joukossa myös perunoita ja kalkkunanakkeja. Syön myös vähän jätskiä lisäksi.

23.00 Nukkumaan ja valmistautumaan uuteen päivään.

Pakollinen treenikuva. Ei tosin esimerkkipäiviltä, eikä varsinkaan uimahallista.

Esimerkkipäivä 2: Keskiviikko 30.1.2013

6.45 Herätys, suihkuun ja kiireinen aamu. Kahvia (sangon kokoinen mukillinen) ja aamiaiskeksejä unihiekkaa silmistä hieroen.

8.00 Työvuoro alkaa. Kuten edellä, kuuden tunnin työpäivässä on kaksi kahvitaukoa. Jälkimmäisellä syön kunnon lounaan, tai aneemisen ehkä: tonnikalaa ja raejuustoa.

14.00 Työvuoro loppuu. Lähden tarpomaan lumimyräkässä kohti bussipysäkkiä ja hyppään ensimmäiseen edes hieman Kalevan suuntaan menevään autoon. Tänäkin esimerkkipäivänä on nimittäin luvassa uintia, vaikka kyllä treeniohjelmasta muidenkin lajien treenejä sentään löytyy.

14.30 Hyppään uima-altaaseen ja aloitan treenin. Edessä on taas 4km kauhomista, tällä kertaa ihan yksin. Koska kahdeksasta neljään työläiset ovat vielä sorvin ääressä, on hallissa mukavan tyhjää. Saan uida ihan yksinäni nopeiden uimareiden radalla, kunnes lopputreenistä samalla radalle tulee myös joku mies ja viereselle radalle alkaa valua uuden paikallisen jättiseuran kilpauimareita. Testaan itseäni ja tällä kertaa pystyn jo uimaan samaa vauhtia, ainakin 50m matkan, kuin viereisen radan oikea uimarityttö .... alkuverryttelyssään.

16.15 Kyyti saapuu uimahallin ovelle. Käydään hakemassa kallisarvoinen gradu (ei minun) painosta ja ajellaan takaisin Koskariin, mistä pari tuntia aiemmin juuri lähdin.

17.00 Syön taas Subissa. Otan clubin hunajasinapilla, mutta tällä kertaa vain puolikkaan eli 15cm mittaisen. Käyn ehkä kerran parissa viikossa Subissa, sopivasti juuri näinä esimerkkipäivinä. Subista lähtiessä haetaan vietän Arnold'sista donitsit mukaan kotiinvietäviksi. Olen muuten Koskarin Arnold'sin "mayor" Foursquaressa, onneksi sentään otan useammin evääksi bageleita tai smoothieita kuin donitseja.

19.00 Teen kotona porkkanoista, bataateista ja selleristä sosekeittoa. Tarkoituksena on tehdä keittoa evääksi seuraaville päiville, mutta yhtäkkiä huomaan syöväni sitä heti, kuten tekevät myös Tommi ja meillä pari päivää kylässä ollut vieraamme. Jääkaappiinkin asti keittoa onneksi riittää eikä tarvitse uudestaan lähteä kauppaan hakemaan seuraavan päivän työeväitä.

20.00 Ilta on harvinainen, kun kumpikaan meistä ei ole iltavuorossa eikä illalla ole edes mitään ihmeellisiä treenikiireitä. Telkkari pauhaa ja läppärit on käytössä. Ei oikeastaan tapahdu mitään erikoista, paitsi että donitsit on jo syöty.

22.30 Nukkumaan. Seuraavana päivänä (tänään), kun työt alkavat jo klo 7.30 ja herätys on asetettava kuudeksi.

Kahvihiiri?

Reilut viisi vuotta sitten nykyinen aviomieheni esitti minulle Facebookin viestiosiossa hypotettisen kysymyksen "muka-kahville" menemisestä, jos hän tulisi käymään Turussa. Yksi monista ensimmäisistä yhteisistä tekijöistä nimittäin oli, että kumpikaan meistä ei juonut lainkaan kahvia, joten ei toista oikein kahvillekaan voinut pyytää. Mutta muka-kahville kuitenkin.

Olen kuitenkin jo pitkään harjoitellut juomaan kahvia siten, että esimerkiksi juhlissa olen voinut juoda kahvia ja silloin tällöin olen sitä myös kahvilassa itselleni tilannut. Kahvinkeitintä kodissamme ei kuitenkaan ole ollut ja vieraatkin ovat saaneet "nauttia" herkullisesta pikakahvista meillä vieraillessaan. Joulun jälkeen kuitenkin törmäsin laitteeseen, jota en voinut jättää kauppaan:

Pinkki ihme.

Meille siis muutti pinkki Kenwoodin kahvinkeitin, joka on nyt kuukauden päivät ollut yllättävän kovassa käytössä ottaen huomioon, että ennen tämän hankkimista meistä kumpikaan ei virallisesti ollut kahvinjuojia. Tommi ei vieläkään suostu edes haistamaan kahvimukia, mutta minusta on tulossa kahvihiiri ja joka aamu olen nykyisin aloittamassa päivääni kahvin porinalla. Ja kahvimukini ei muuten ole mikään ihan pieni...

Kuukaudessa pepsihiirestä on siis tullut kahvihiiri. Tiedä sitten, kumpi on pahempi pahe?

Innostavia juttuja ja tavallisia treenejä.

Viikko on taas ehtinyt vierähtää ja vuoden 2013 ensimmäinen kuukausikin alkaa olla jo takana. Sitten viimeisimmän päivityksen on ehtinyt tapahtua paljon melko jännittäviäkin asioita. Osasta näistä tulen kertomaan sitten myöhemmin talven ja kevään edetessä. Toistaiseksi voin vain sanoa olevani melko innoissani useammastakin jutusta, jotka kaikki jollakin tavalla sivuavat urheiluasioita. Näiden tiimoilta on sähköposti höyrynnyt ja kahvillakin on istuttu.

Treenipuolella on ollut ohjelmassa perusmenoa. Viime viikolla maanantaisen pitkän uinnin ja tiistain Pispalan portaiden jälkeen ehdin viettää keskiviikkona lepopäivää ja uida torstaina (ennätykseni) 1000m märkäpukutestissä. Perjantaina ohjelmassa oli tonnien juoksua Pirkkahallissa, hiihtoa ja hierojan pöydällä makoilua, lauantaina hiihtoa eksoottisella Ruovedellä sekä juoksua ja treeniviikon päätteeksi sunnuntaina vielä uintia ja pyöräilyä. Tämä viikko on aloitettu uimalla, voimailemalla, hiihtämällä ja taas uimalla. Ei siis mitään maita mullistavaa, mutta varsin mukavaa menoa. Toki pitää mainita, että maanantaina koettiin vaihteeksi kertaa niinkin kummallinen tilanne kuin valmentajan jääminen kakkoseksi allekirjoittaneen vauhdissa uima-altaan puolella. Tästä pitää nyt taas nauttia kovasti, kun altaan ulkopuolella en hänelle pärjää missään lajissa eikä tämä altaassakaan jokapäiväistä ole. Ihan Havaiji ironman - tasoa en nimittäin sentään vielä ole saavuttanut ;)

Kuvitus viime vuoden Kuopio triathlonista ja TT Aquaterran albumista.

Opiskelurintamalle kuuluu myös hyvää. Graduuni liittyvä kysely on nimittäin lähtenyt vastaajilleen maanantaina ja vastauksiakin on jo ropissut mukavasti ja tasaiseen tahtiin. Kun vielä viimeinenkin tentti meni onnellisesti ja hyväksytysti läpi, on valmistuminen enää yhden esseesuorituksen ja gradun valmistumisen päässä. Vaikka valmistunut tuskin elämäntilanne suuresti tuleekaan muuttamaan, niin ainakin yksi pieni stressaamisen aihe on poissa mielestä ja voi keskittyä töiden ohella ainoastaan kehittymään urheilijana. Toki minut tuntevat tuskin ovat kovin ihmeissään, jos sanon sanan jatko-opinnot myös pyörineen mielessä, mutta ehkä nyt vain katsotaan tämä homma ensin valmiiksi asti ja sitten pienen hengähdystauon jälkeen voidaan palata itsensä sivistämisen mahdollisuuteen uudestaan, jos siltä tuntuu.

Mutta pidemmät jaarittelut sikseen, onhan meillä vieraitakin kylässä tällä hetkellä. Palataan vähintäänkin mielenkiintoisiin, jännittäviin uutisiin kun niiden aika on. Sillä välin toivotan jokaiselle lukijalle hyviä treenejä ja toivon niitä myös itselleni. Ja käykäähän myös kurkkaamassa tänne blogisivustolle ilmestynyttä allekirjoittaneen parempaa esittelyä tai ehkä ennemminkin tarinaa.

Heippa!

p.s. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Treeniarkea.

Onpas mukava fiilis, kun päivän treenit on jo tehty, lounas on mahassa ja vielä ehtii tunnin lepäillä kotona rauhassa ennen kuin pitäisi lähteä töihin. Tänään kävimme nimittäin heti aamusta Johannan kanssa kipuamassa Pispalan portaita. Olin vasta ensimmäistä kertaa tällä harjoituskaudella portaissa ja hieman alkaa jo nyt tuntua jaloissa, että jotain erilaista tuli tehtyä. Onneksi Johanna oli saanut valmentajalta samat ohjeet kuin itsekin (eli "maltilla!"), niin pysyin sentään matkassa mukana - tai ainakin sen verran lähellä, että joka kerta lähdettiin uudelle kierrokselle yhtä aikaa. Aika elävästi muistui treenin aikana mieleen kaikki viime talven porras- ja hallijuoksutreenit, kun väkisin yritin roikkua Venlan ja Johannan mukana ja sama meno jatkuu taas, vaikka yksi joukosta tällä hetkellä puuttuukin toivottavasti pian saapuvan uuden perheenjäsenen myötä.

Eilenkin treenattiin porukalla, tosin altaan puolella. Ohjelmassa oli toistaiseksi pisin uintitreenini ikinä, 6200m. Ensimmäiset reilut 1000m olivat vaikeita, kaiketi ohjelman lopussa seisoneet yhteenlasketut metrit hieman jännittivät. Mutta kun lämmittelyt oli tehty, niin johan oli mukavaa, varsinkin kun pääsimme uimaan treenin 50m altaassa, missä matka tuntuu taittuvan paljon tasaisemmin ja leppoisammin, kun kokoajan ei tarvitse olla kääntyilemässä. Porukassa ollaan sovittu, että kahta tuntia pidempään ei kerrallaan altaassa viivytä. Eilen aikaa kului 1h55min, joten katsotaan, kuinka paljon pisin treeni vielä ehtiikään kevään kuluessa pidentyä. Ehkä päästään 7km asti?

Ja kun nyt kerran kelataan treenirupeamia taaksepäin, niin mainitaanpa vielä sunnuntaista sen verran, että Kaupissa pidetty Fischer-testipäivä sai paljon suosiota ja samalla tuli hiihdeltyä itsekin monen tunnin verran kevyttä hiihtoa testaillessa suksia ja opastaessa muita hiihtäjiä suksien kanssa (ja välillä hiihtotekniikankin). Oli hauskaa tehdä välillä hiihdostakin sosiaalinen tapahtuma ja sen verran vakuuttunut olin testikilometrien jälkeen muutamista tuotteista, erityisesti perinteisen zero-suksista, että taitaa viimeistään ensi syksynä lähteä joulupukille kirje sellaisista. Sitten pääsisi vielä helpommin nauttimaan helposta perinteisen hiihdosta ilman voiteluharmeja, mutta kuitenkin huomattavasti paremmalla hiihtotuntumalla kuin "täysin voiteluvapailla" nanosuksilla, joihin ainakin tällä kilpahiihtotaustalla menee lähinnä hermo. Jos joku ei sunnuntaina vielä ehtinyt paikalle, niin kannattaa seurata ilmoittelua esim. Koskarin Intersportin fb-sivulla, jos vaikka testipäivä pystyttäisiin pitämään uudestaankin tämän talven aikana.

Allekirjoittanut (yllättäen) kuvan ainoa pinkki olento, eikä Tommiakaan liene kovin vaikea tunnistaa. 

Testipatterin pertsakalustoa.

Lisää hiihtoa!

Heippa!

Tämä(kin) vapaapäivä on kulunut tehokkaasti urheilun parissa, nimittäin kävin avaamassa hiihtokisakauden Porttikallion hiihdoissa Punkalaitumella. Vähän oli eri meininki hiihdossa kuin esimerkiksi viime talven numerolapullisissa hiihdoissa ja kun kisa oli sopivan pieni, niin pääsinpä jopa pokkaamaan kakkospallillekin. Vähän oli kylmä meininki, mutta oli se vaan hirveän mukavaa olla pitkästä aikaa hiihtokisoissa, kun reitti (mäkinen) ja matkakin (10km V) olivat minulle melko sopivat.

Pettymyksen aiheutti ainoastaan se, että edellisestä kerrasta Punkalaitumella reitin isoin mäki oli kutistunut. Parantuneen fyysisen kunnon lisäksi silläkin taitaa olla jotain vaikutusta asiaan, että nykyisin pitää hiihtämään lähtiessään kivuta ylös Kaupin vesitornin nousu, jos aikoo päästä muille laduille. Edellisen vierailun aikaan, vaikka olin vielä ihan oikea kilpahiihtäjä, asuin vielä Turussa, missä korkeuserot ovat Impparin tykkiladulla "hieman" pienemmät kuin täällä Tampereella hiihdellessä.

Yhtäkaikki, oma tuntemus siitä, että hiihto sujuu varsin mukavasti tällä hetkellä, ei ollut ihan harhainen. Ihan kaikkea ei kyllä kropasta vielä saanut irti ladulle ja ehkä vauhdinjakokin oli melko varovainen, kun viimeksi olen kympin matkalla tainnut kisata aika tarkalleen 7 vuotta sitten, eikä oikein tiennyt millaista vauhtia uskaltaa lähteä liikkeelle. Tuloksena oli ainakin selkeä "negative split", kun toinen vitosen kierros sujui lähes minuutin ensimmäistä nopeammin. Seuraava koitos hiihtoladuilla on edessä parin viikon päästä ja hiihtokausi huipentunee näillä näkymin maaliskuun alussa ensimmäiseen yritykseen Pirkan täydellä 90km matkalla!

Ja hiihtojutuilla jatketaan myös huomenna. Nimittäin Patrolin Fischer -testihiihtokiertue rantautuu huomenna Kaupin hiihtostadionille yhteistyössä Tampereen alueen Intersportien kanssa. Fischerin suksia ja monoja pääsee testaamaan klo 10-14 välisenä aikana ja paikalla olemme myös esimerkiksi me molemmat Tommin kanssa, joten hyvien suksien osuessa kohdalle, on mahdollista vaikkapa tilata itselle samanmoiset. Tulkaa siis moikkaamaan, testaamaan huippuvarusteita ja hiihtelemään mukavaa kevyttä lenkkiä meidän kanssa!

Nimi listassa!

Hetki ilmoittautumisnapin painalluksen jälkeen.

Noniin, nyt se on päätetty. Nimittäin se, että kilpailen kuin kilpailenkin kesällä Joroisilla Finntriathlonissa, eli puolimatkan SM-kisassa. Peruutusturvaa en ilmoittautumiseni yhteydessä maksanut, joten nyt ei enää parane jänistää.

Kun aloittelin triathlonia kesällä 2011 ryntäsin suinpäin Kuopioon perusmatkan SM-kisoihin ihmettelemään sitä, kuinka kovaa muut tytöt ennen kaikkea uivat ja juoksevat. Kärkeen (olympiakisoissa vierailleeseen venäläisnaiseen) eroa kertyi lähes 24 minuuttia ja parhaaseen suomalaiseenkin lähes 20 minuuttia kahden ja puolen tunnin suorituksessa. Silti olin maailman onnellisin kisan jälkeen, sillä tunsin, että nyt on löytynyt vihdoin se oma juttu, mitä haluan tehdä.

Luonnollinen jatkumo kesän 2011 SM-kisaryntäykselle olisi kaiketi ollut lähteä mukaan Joroisille viime kesänä ja nimen puuttuminen listalta hämmensikin yllättävän monia. Itselleni Joroisille lähteminen ei vielä viime kesänä ollut edes mielessä vaihtoehtona, sillä sen verran suurta kunnioitusta kyseinen kisa minussa aiheuttaa. Vielä viime kesänä en olisi ollut valmis sananmukaisesti kilpailemaan puolimatkalla, enkä varsinkaan tekemään puolimatkan ensimmäistä kokeiluani Finntriathlonin kaltaisessa tapahtumassa, kun läpipääseminenkin tuntui ajatuksena mahdottomalta lähinnä juoksun vuoksi. Pääsin kuitenkin haistelemaan Joroisten tunnelmaa osana viestijoukkuetta ja omaa kisaansa tehneitä kavereita kannustaen ja siitä pieni Joroiskuume alkoi syntymään.

Ensimmäinen oire alkaneesta kuumeesta oli hetken mielijohteesta tapahtunut osallistuminen Kivitippu triathlonin puolimatkalle elokuun lopussa, vaikka kauden piti ennakkoon päättyä jo Kuopio triathloniin elokuun puolivälissä. Varovaisella vauhdinjaolla puolimatka sujui helposti ja hyvällä mielellä ajassa 5.06, jonka jälkeen omassa päässä alkoi raksuttaa ja parin viikon sisällä, syyskuun alkupuolella, olin jo paniikkivarannut varmuuden vuoksi majoitukset seuraavan kesän Joroisten kisaa varten.

Pitkin syksyä valmentajan kanssa on välillä varovaisesti sivuttu aihetta "Joroisilla kisaaminen" ja se on alkanut houkuttaa koko ajan enemmän. Ikäsarjaan lähtemisen kynnys olisi ollut huomattavasti pienempi (henkisesti), mutta naisten yleisessä kilpaileminen ammattilaisten rinnalla on pelottanut ajatuksena, vaikka samojen tyttöjen kanssa olen ollut samalla lähtöviivalla jo ennenkin. Jossain vaiheessa ajatus kauhistutti niin paljon, että olin jo mielessäni päättänyt, etten lähde Joroisille ollenkaan, jos joudun menemään naisten yleiseen sarjaan 25-29 -ikäryhmän sijaan. Keskustelu Venlan kanssa erään loppusyksyn uintitreenin jälkeen Nokian uimahallin parkkipaikalla kuitenkin hieman helpotti oloa ja vahvisti luottamusta siihen, että paikkani on ikäryhmän sijaan yleisessä, kovien tyttöjen seurassa, vaikka en vielä etenkään juoksussa olekaan samaa tasoa kuin Suomen kärkinaiset. Kyseisen keskustelun jälkeen en enää suonut ajatuksia ikäryhmässä kilpailemiselle, vaan sitten arpomisen kohteena oli enää sen päättäminen, lähteäkö mukaan vaiko ei.

Hyviä tuloksia tarjonneiden marraskuun lopun testien ja ennätyshelposti sujuneen marraskuisen Pyhäjärvijuoksun jälkeen alkoi oma olo kallistua yhä enemmän sen suuntaan, että haluaisin lähteä Joroisille. En kuitenkaan rynnännyt ilmoittautumaan silloin heti, enkä vielä pitänyt kiirettä myöskään vuodenvaihteen halvemman ilmoittautumisajan lähestyessä loppuaan. Eilen kuitenkin huomasin listan hiljalleen täyttyvän nimistä ja aloin pelätä, että jos vielä kovin pitkään jahkailee, jää pian kisa käymättä siksi, että ei enää mahdu mukaan oman hidastelun vuoksi. Siispä valmentajan kanssa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen asia oli selvä ja ennen kuin ennättäisin alkaa miettiä liikaa ja perua ajatusta, naputtelin ilmoittautumisen sisään.

Nyt kun osallistuminen on päätetty ja nimi löytyy listalta, olo alkaa olla hyvä. Tuntuu siltä jo nyt, että tein oikean päätöksen ja kesän kilpailuiden odottaminen on entistäkin jännittävämpää ja mukavampaa. Sinänsä alkukesän suunnitelmat eivät tästä päätöksestä tule muuttumaan, vaan alkukesän pääkisa on edelleen kesäkuun alussa kilpailtava sprinttimatkan SM-kisa Hyvinkäällä, josta sitten suunnataan kohti Joroista ajamalla välissä SM-tempoa. Nyt kun kerran päätin lähteä mukaan Joroisten kisaan, haluan panostaa siihen niin paljon, kuin näillä olemassa olevilla resursseilla pystyn. Etelän leiriä ohjelmaani ei tule, mutta onneksi heikkouksiani (juoksua) pystyy kehittämään myös Suomessa ollessa, kun on tarjolla niin nastekenkiä, Pirkkahallia kuin hätävarana kuntosalin juoksumattoakin.

Kesän ehdoton ykköskisa on nyt siis virallisesti heinäkuun puolivälin Joroisten puolimatka. Minulla on olemassa kisaan oma aikatavoitteeni, jota en halua vielä julkisesti paljastaa. Mitali on (tällä juoksemisella) vielä utopiaa ja kaukainen haave, sen verran kovaan seuraan olen itseni laittanut. Mutta sanoiksi muotoiltuna tavoitteeni Joroisille on kilpailla. Toisin sanoen, haluan lähteä kisaan sellaisessa kunnossa, ettei minun tarvitse maaliin päästäkseni uida ja pyöräillä rajoitin päällä pk-sykkeillä varoen ja juoksua peläten, kuten puolimatkan ensikokeilussani viime kesänä Lappajärvellä.

Nyt kun ajatus ensi kesästä on kirkastunut, voi sitä kohden lähteä todenteolla harjoittelemaan. Onneksi en itse suunnittele itselleni harjoitusohjelmaa, sillä muuten olisin varmaan kaikessa tämänhetkisessä innostuksessasi lähettänyt itseni jo aamukuudelta kiertämään uudestaan Pyhäjärvijuoksun 27km lenkkiä ja hankkimaan vähän kovuutta ;)

Pyhäjärveä kiertämässä ja synttäripizzalla

2013 vuoden toinen viikko saatiin päätökseen varsin mukavasti. Sen lisäksi, että meidän perheen vähän vanhempi osapuoli vanhentui tänään vuodella, päätettiin viikko urheilullisesti melkoiseen pitkään yhteislenkkiin kiertäen Pyhäjärven ympäri.

Pyhäjärvijuoksu kuuluu siis Aquaplussalaisten (kuin myös monien muiden innokkaiden juoksijoiden) perinteisiin pitkiin lenkkeihin ja sitä juostaan ympäri harjoituskaudella kuukausittain jollakin kokoonpanolla. Minulle tämänpäiväinen Pyhäjärvijuoksu oli vasta syys- ja talvikauden toinen, muut ovat tainneet käyneet kiertämässä järven jo ainakin neljästi, ellei jopa viidesti. Edellisen kerran juoksin järven ympäri marraskuun lopulla, jolloin maa oli vielä sulana ja reitin saattoi kiertää "kesätossuissa". Nyt alla oli paikoin erittäinkin liukas ja möykkyinen alusta, joka vaati jalkoihin nastat ja silti välillä huomiota siihen, mihin on oikein astumassa. Onneksi viimeisimmistä lumisateista on kulunut jo viitisen päivää, niin kaikki reitille kuuluvat polutkin olivat ehtineet tallautua melko koviksi, eikä tarvinnut sentään kahlata hangessa. 

Tällä kertaa pääsin, viime kerran yksinjuoksusta poiketen, nauttimaan mukavasta juoksuseurasta koko 27 kilometrin ajan, kun pojat armollisesti juoksivat juuri minulle sopivat rauhallista vauhtia. Taukoineen reissuun kului tällä kertaa aikaa 2.29 (juoksuaika n. 2.26-2.27), joten muutamia minuutteja kauemmin viivyin reissussa kuin viimeksi "ennätys"juoksussani, mutta sykekin pyörii viitisen lukemaa alempana kuin tuolloin ja juoksukeli oli kuitenkin hieman marraskuista haastavampi. Erityisesti ilahduttavaa oli se, että tällä kertaa jalat alkoivat väsyä taas muutamaa kilometriä myöhemmin kuin viimeksi, nimittäin ensimmäinen valitus taisi päästä suustani vasta 25km pisteen ohittamisen jälkeen. Ehkä nyt oli niin mukavaa seuraa ja juttuja, ettei väsymystä edes ehtinyt aiemmin huomata - eli kiitos paljon päivän juoksukavereille!

Synttäripizzaa

Pienen juoksunjälkeisen välikuoleman jälkeen kävin hakemassa synttäripojan töistä ja kävimme edes jotenkin päivää juhlistaaksemme pizzalla uudeksi pizzasuosikiksemme muodostuneessa lähihotellin pizzeriassa, siis Tampereen kylpylän uudessa Classic Pizzassa, joka sijaitsee lähes kotipihallamme. Kyseisessä pizzeriassa on tarjolla perinteisempien pizzojen rinnalla myös muutamia erikoisempia julkkiskokkien nimikkopizzoja, joista tänään testasin Jouni Törmäsen Verde Mon dieu! - pizzaa, jossa on täytteenä tomaattikastiketta, mozzarella-juustoa, punajuurta, sinihomejuustoaauringonkukan siemeniä, tomaattismetanaa, rucola, seesamkastiketta ja hunajaa. Erikoiselta kuulostavine täytteineen kyseessä oli yksi parhaista pizzoista, mitä olen koskaan syönyt, sillä maku oli pizzaksi hyvin raikas ja keveä. Suosittelen!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Karvasukset

Hiihtojutut jatkuu, nimittäin tamperelaiset ja lähistöllä asuvat huomio:

Tommi on noita "karvapohjia" eli Skintec-suksia testaillut pari kertaa ja kehunut niiden toimintaa, joten kannattaa käydä testailemassa, millaiset ne oikeasti ovat. Ja kun suksikuume iskee joko näihin tai muun merkkisiin varusteisiin, niin kaikki varmaan jo tietääkin, mihin kannattaa tulla ostoksille! Lisäksi kannattaa pitää silmät auki ja korvat höröllä (ja lisätä tämä blogi lukulistalle), nimittäin muita vastaavia tilaisuuksia on luvassa lähiaikoina lisääkin.

Jos joku muu on näillä jo ehtinyt hiihdellä, niin kommenttiboksin voi jättää kokemuksia ja kertomuksia! Mielenkiinnolla niitä lukisin, kun omiin jalkoihin tällaiset karvasukset eivät vielä toistaiseksi ole eksyneet.

Hiihtoa, hiihtoa!

Voi olla, että talven ensimmäinen hiihto numerolapulla varustettuna palauttaa takaisin maan pinnalle, mutta tällä hetkellä tuntuu, että hiihto kulkee ihan erilaista kyytiä kuin vaikka viime talvena. Itseasiassa, hiihto tuntuu jopa paremmalta kuin "silloin joskus", siis aikana jolloin ihan rehellisesti vielä sanoin olevani kilpahiihtäjä. Voi toki olla, että olen totaalisen sokaistunut omaan hyvään fiilikseeni ja hiihtovauhti onkin todellisuudessa olematonta, mutta ainakin tästä tunteesta voi nyt vielä nauttia puolentoista viikon ajan ennen ensimmäistä starttia. Oman hiihtovauhdin objektiivinen arviointi on nimittäin melkoisesti vaikeampaa kuin monissa muissa lajeissa, kun altaan reunan uintikello ei kerro (karua) totuutta, kilometrivauhti ei kerro siitä, kuinka juoksukengät pistelevät menemään eikä wattimittari ilmoita teholukemia ruutuun.

Jonkinlaisena mittarina hiihtoladulla voin tosin pitää parasta hiihtokaveriani. Vielä viime talvena meidän yhteisiä hiihtolenkkejä oli kolmenlaisia ja niitä kertyi kasaan ehkä kahden käden sormilla yhteenlaskettava määrä, korkeintaan:

1. Molemmat hiihtää vapaata. Tommi menee edessä omaa rentoa vauhtiaan ja minä rimpuilen perässä henkihieverissä sykkeen hakatessa 170 lukemia.
2. Molemmat hiihtää vapaata. Minä olen vetovuorossa hiihtäen omaa "tavallista lenkkivauhtiani" ja Tommi hiihtää perässä valitellen, että jäätyy pystyyn, kun mitään ei tapahdu.
3. Minä hiihdän vapaata ja Tommi pertsaa (= tasatyöntöä). Jos Tommi menee hiljaa ja minä reipasta vauhtia, molemmille vauhti on hyvä.

Tänä talvena olen tainnut itseasiassa hiihtää lähes kaikki hiihtolenkkini yhdessä Tommin kanssa. Vauhti on kuulemma nykyisin peruslenkeillä sellaista, että Tommi saa tehtyä hyvän, rauhallisen lenkin eikä enää ole ihan jäässä kanssani hiihtäessä. Myös vauhdikkaampia treenejä ollaan päästy tekemään yhdessä joko niin, että Tommi kiskoo minua perässään, jolloin pystyn hiihtämään juuri sen pikkuisen verran kovempaa kuin yksinään mennessäni tai vaihtoehtoisesti niin, että saan tehdä rauhassa omaa vetoani, mutta toinen kirittää menoa perässä hiihtäen. Ensimmäistä kertaa on tultu jopa sellaisen tilanteen eteen, että jouduin peesissä huutelemaan LISÄÄ VAUHTIA ennen tutuksi tulleen "odota"-käskyn sijaan. En myöskään enää välttämättä tipukaan perästä joka nyppylässä ja mutkassa, vaikka toinen kuinka yrittäisi ja itseasiassa tänään todistettiin sellainenkin harvinainen tilanne, että tehdessäni 6*3min vetoja, meinasi perässähiihtäjä tipahtaa matkasta. Jotain vaikutusta saattoi tosin olla silläkin tosiasialla, että allekirjoittaneen sukset luistivat märässä lumisateessa niin paljon paremmin, että 15kg kevyempänäkin laskin alamäessä karkuun.

No, kuitenkin, pääasia että treeni tuntuu hyvältä ja hiihtoladullakin on kiva käydä. Vaikka sen suurempaa tavoitetta ei talven hiihtelyihin olekaan, olisi kuitenkin ihan mukavaa, jos ei ohjelmassa olevissa muutamissa kisoissa tarvitsisi rämpiä ihan hirveän montaa minuuttia muita jäljessä. Ja eihän se varmasti kesääkään ajatellen huonoa lupaa, jos jo tässä vaiheessa treeni tuntuu kulkevan helpolla tunteella huomattavasti kovempaa kuin vuosi sitten lähes kaikissa lajeissa :)

Näkymiä vuoteen 2013

Viime vuosi oli varsin onnistunut oikeastaan kaikilla elämän osasilla: sain edelleen jakaa arjen sen tärkeimmän ihmisen kanssa ja vuosi päättyi siihen, että lain edessäkin olemme nyt virallisesti perhe, työsuhteeni hyvässä työpaikassa vakinaistui, vaikka opintoni ovat vielä kesken, opinnot edistyivät työnteosta ja urheilusta huolimatta niin, että valmistuminen häämöttää jo hyvin lähellä, urheilijana kehityin paljon ja myös sain kesän kilpailuissa aikaan oivia suorituksia...

Mutta tämä alkanut vuosi tuo muassaan toivottavasti vielä edes hieman enemmän kuin mennyt vuosi. Luotan siihen ajatukseen, että kun asettaa tavoitteita ja jopa haaveita, on myös niiden toteutuminen huomattavasti todennäköisempää kuin päämäärättömästi kohtaloon luottaen edetessä. Siksipä ajattelinkin listata erilaisia tavoitteita ja näkymiä vuodelle 2013. Jos ei muuta, niin onpahan ainakin jotain konkreettista, mitä sitten vuoden päästä tarkastella ja pohtia, mikä meni vikaan ja mikä onnistui.

Viime kesän huippuhetkiä Kuopio triathlonissa (kuva: Paavo Hiltunen).

Urheiluun liittyvät tavoitteet vuodelle 2013

• Kuulostaa ehkä suurpiirteiseltä, mutta urheilullinen ykköstavoitteeni tänäkin vuonna on kehittyä edelleen. Vaikka yksittäisillä kisoilla ja niissä saavutetuilla tuloksilla on merkitystä, olen yhä siinä vaiheessa triathlonuraani, että ennemmin kuin yksittäistä supersuoritusta jossakin kisassa, toivon tältä vuodelta tasaista tason nousua pykälä pykälältä korkeammalle ja erityisesti juoksuvauhdin kehittyminen olisi suotavaa. 
• Kisojen puolesta ensi kesä sujuu edelleen pääosin Suomen kisoja kiertäen, jolloin tietysti pääkisoiksi muotoutuvat SM-kisat. Näistä osallistuminen on varmaa ainakin triathlonin sprinttimatkalle ja perusmatkalle, sekä pyöräilyssä SM-tempoon. Joroisten kisaa varten on jo hotellihuone varattu varmuuden vuoksi monta kuukautta sitten, mutta vielä pitää menon parantua huomattavasti ennen kuin nimeni ilmestyy Finntriathlonin listoille.
• Tilastonikkareiden iloksi asetan myös muutaman melko varovaisen numeroina muotoiltavan tavoitteen:
• perusmatkan triathlon alle 2h 20min  (ennätys 2.24 Kuopiossa v.2012)
• puolimatkan triathlon alle 4h 50min (ennätys 5.06 Lappajärvellä v.2012)
• 10km juoksu 43min (ennätys 44.45 Porissa v.2012)
• puolimaraton 1h 35min (ennätys 1.40.28 Kankaanpäässä v.2012)

Ammatilliset tavoiteet vuodelle 2013

• Tässä luokassa ykköstavoitteena on poistua Tampereen Yliopistosta hallintotieteen maisterin paperit kainalossa vuoden 2013 aikana.
• Edelliseen liittyen tavoitteenani on saada gradun varsinaisesta tutkimusosasta mahdollisimman paljon irti, sillä tässä yhteydessä sanonta "ei vain koulua vaan myös elämää varten" oppimisesta pätee melkoisen hyvin. 
• Töissä tavoitteeni on parantaa edelleen omaa työntekoani ja osaamistani kaikilla mahdollisilla tavoilla. Toisin kuin monilla valmistuvilla, minulla ei ole valmistumisen jälkeen edessä suurta työnhakupaniikkia, vaan voin keskittyä suoraan ammatillisen haaveeni ja tavoitteena toteuttamiseen ja edistämiseen työssä, joten teen jo nyt. 

Muut tavoitteet vuodelle 2013

• Syön edelleen liikaa herkkuja ja päivän kalorivaje on kovin helppo täyttää vaikka karkilla. Vuoden 2013 tavoitteeni syömisen osalta onkin pitää viikossa vain yksi herkkupäivä eikä napsia jotain pieniä hyvyyksiä lähes joka päivä.
• Syömiseen liittyen, aion tänä vuonna tehdä järjestelmällisesti töihin itse eväät mukaan sen sijaan, että kävisin joka päivä hakemassa mukaan jotain ruokaa jostain. Paitsi että tietää mitä syö ja välttää ainakin einekset, säästää näin myös mukavan summan rahaa.
• Tavoitteeni vuonna 2013 on myös pitää säännöllinen siivouspäivä kerran viikossa nykyisen "kunhan ehtii"-rytmin sijaan.
• Lukea ainakin 20 kirjaa (muuta kuin opintoihin liittyvää), kunhan viimeiset tentit ja niihin luettavat kirjaset vain saa alta pois. Jotta pysyn laskuissa mukana, voisin vaikka kirjoittaa lukemistani opuksista jonkinlaiset arviot vaikka tänne blogiin.
• Vähentää tietokoneen näytön edessä möllöttämiseen menevää aikaa ja tyhjänpäiväistä nettisurffailua. Ylijäävän ajan voi käyttää vaikkapa edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen tekemällä ruokaa, siivoamalla, lukemalla kirjoja tai ihan vaikka lepäämällä ja nukkumalla enemmän.

Vuoden 2012 treenitunnit

Eilisen blogikirjoittelun jälkeen kävin vielä iltasella vilkuilemassa treenit.netistä koko viime vuoden treenitilastoja. Pidän treenit.netissä treenipäiväkirjaa, jota myös valmentajani käy lukemassa ja vaikka palvelu onkin ilmainen eikä hienoilla krumeluureilla varustettu, saa sieltä kuitenkin ulos ainakin minulle riittävän tilaston, joka laskee yhteen valitulta ajankohdalta treenimäärät lajeittain sekä kokonaisuudessaan. Siirretään siis niitä uuden vuoden suunnitelmia vielä yhdellä postauksella eteenpäin tulevaisuuteen ja kurkitaan yhä hieman menneeseen.

Kyseinen palvelu antoi minulle eilen silmieni eteen seuraavanlaisen taulukon, jonka jo Facebookin ihmeelliseen maailmaankin kerkesin käydä eilen heti laittamassa näytille. Oikeaa harjoittelua siis kertyi n. 675h (+ taulukossa näkyvät reilut 80h lihashuoltoa) ja tämä määrä on n.120h enemmän kuin vuonna 2011. Erityisesti kasvussa ovat olleet uinnin ja juoksun määrät, sillä uintikilometrin kasvoivat lähes 300km edellisestä vuodesta ja juoksukilometrit n.500km verran.

Tältä siis näyttää sellainen vuosi, kun pysyy hyvin terveenä muutamaa pikkuflunssa lukuunottamatta. Olen kyennyt toteuttamaan valmentajani laatimat harjoitusohjelmat aikamoisen hyvällä prosentilla ja maltilla ja monipuolisuudella ollaan pystytty välttämään kaikenlaiset vammat ja kiputilat.

Minkälaisilta teidän viime vuoden treenisaldonne näyttävät?

Menneen vuoden muistelua

Ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta! Ja sittenpä suunnataankin itse asiaan, eli menneen vuoden tarkasteluun. Tämän tarkastelun kautta voidaan siirtyä pohtimaan alkaneen, uuden vuoden tavoitteita ja näkymiä jossain vaiheessa myöhemmin, ehkäpä jo huomenna.

VUOSI 2012

Tammikuussa...
- vuosi alkoi tuttuun tapaan alennusmyyntimylläkällä
- hiihdin talven ainoaksi jääneen normaalimatkan hiihtokisan
- treenasin monipuolisesti

Helmikuussa...
- kävin Jämi42:ssa toteamassa jälleen kerran, että Jämillä kilpailemiseen on kohdallani jokin paha kirous
- muutoin helmikuu on tainnut olla aikamoinen "peruskuu", kun juuri muuta siitä ei tule enää tässä vaiheessa mieleen.

Maaliskuussa...
- nautiskelin Pirkan hiihdossa vapaan puolikkaalla upeasta kevään hiihtokelistä
- kävin ihmettelemässä elämäni ensimmäisten arvokisojen tunnelmaa talvitriathlonin MM-kisoissa. Itse kisa oli osaltani lähinnä farssi, mutta oppia esimerkiksi kisaan valmistautumisesta tuli runsaasti.

Huhtikuussa...
- odotin kovasti kevää saapumista lumimassan keskellä
- loppuivat "maanantaiuinnit" Ylöjärvellä, jotka olivat läpi talven valopilkkuja - oksettavan kovia sellaisia
- avasin kesän kilpailukauden Pyynikkijuoksun kympillä

Toukokuussa...
- kärsin pahasta allergiasta
- kävin ihmettelemässä jääkiekon MM-kisoja
- juoksin ensimmäistä kertaa 10km alle 45min rajan Yyterimaratonilla Porissa
- muutin nykyiseen kivaan kotiin

Kesäkuussa...
- avautui niin pyöräily- kuin triathlonkisakausikin: oli tempon SM-kisaa, triathlonkisaa Hyvinkäällä ja Voimarinteellä kuin kaikenlaista muutakin

Heinäkuussa...
- mursin kylkiluuni ja nieleskelin itkua sprinttimatkan SM-kisassa Helsingissä
- kävin haistelemassa Joroisten tunnelmaa osana hämäläisen hidasta viestijoukkuetta
- osallistuin elämäni ensimmäiseen uintitapahtumaan Viikinsaaren ympäriuinnissa
- tein kovasti töitä monien muiden viettäessä kuuminta kesälomakautta

Elokuussa...
- tein nappisuorituksen Kuopiossa perusmatkan SM-kisassa
- lähdin hetken mielijohteesta mukaan elämäni ensimmäiseen puolimatkan kisaan ja selvisin sen läpi hyvällä mielellä
- vietin elämäni ensimmäisen kaksiviikkoisen oikealla palkallisella kesälomalla

Syyskuussa...
- palauduin kesän kisarupeamasta ja aloitin puolimaratonille valmistautumisen
- leikkasin poikatukan

Lokakuussa...
- juoksin puolimaratonin ennätysaikaani Kankaanpäässä
- tulin pienen, ihanan Linnea-tytön kummitädiksi
- opin tekemään volttikäännöksen - tai ainakin jonkinlaisen version siitä

Marraskuussa...
- tehtiin kaikenlaisia testejä, joiden mukaan syksyn treenit ovat tuottaneet toivottuja tuloksia
- juoksin Pyhäjärvijuoksun ensimmäistä kertaa ilman ongelmia ympäri

Joulukuussa...
- menin naimisiin ja sukunimenikin muuttui samalla
- sairastin alkukuusta ja treenasin loppukuun senkin edestä
- vietin elämäni ensimmäisen palkallisen talviloman nautiskellen Kuopion pakkasista ja reilua viikkoa myöhemmin uudenvuoden vapailla Turun vesisateista

Tarkemmin menneen vuoden juttuihin voi tutustua esimerkiksi vanhassa blogissani.