Takaisin treenin pariin!

Tauti alkaa vihdoin olla voitettu kanta, vaikka melko sitkeästi kyllä kimpuissa pysyikin. Niin sitkeä ja voimat vievä tauti oli, että olen tehnyt päätöksen jättää sunnuntain Pirkan hiihto ja sen 90km väliin, sillä viitisen tuntia kovaa hiihtoa olisi vielä liian kova suoritus toipilaalle kahden viikon sairastamisen jälkeen.

Perustreenin pariin olen kuitenkin jo päässyt takaisin ja eilen kävin hiihtelemässä pitkän rauhallisen hiihtolenkin, 40km ja 2h30min, joista viimeiset 15minuuttia kertoi kyllä siitä, että päätös Pirkan väliinjättämisestä on ihan oikea. Tuntemukset olivat kuin Suomen ankkurilla tämän päivän naisten MM-viestissä, enkä ihan viimeisillä kilometreillä ollut enää varma, pääsenkö itse hiihtämällä autolle asti. Pääsin kuitenkin ja autossa istui sen jälkeen kotimatkalla varsin hymyileväinen hiihtäjä: ehkä kunto ei makoilun myötä ollutkaan kokonaan kadonnut.

Tänään kävin treeniporukan mukana kokeilemassa juoksua Pirkkahallissa. Olin ennen hallille menoa varma, että en pystyisi treenaamaan muiden mukana, mutta ajattelin lähteä ainakin tekemään kevyttä juoksua ja testailemaan lisää uusia kenkiä sisäolosuhteisiin. Ensimmäisissä, kevyissä tonneissa olo kuitenkin tuntui hyvältä ja sain tehtyä kaikki kuusi vetoa muiden mukana käytännössä samoilla vauhdeilla kuin aiemmin talvella ennen sairastelua. Taitaa olla tossujen ansiota, että edes parin viikon makaaminen ei ole hidastanut vauhtia merkittävästi ;)

Pirkkahallin katsomoon oli myös ilmaantunut paparazzi ja hänen kameraansa tallentunut pieni pätkä päivän treenistä. Allekirjoittanut lienee melko helppo erottaa poikien seasta.

Sen lisäksi, että parantuminen on hyvin käynnissä ja treeni kulkee taas mallikkaasti, tuli myös odotettu postipaketti perille. Maanantaista asti kaapissa on kummitellut ja poltellut jännittävä musta kassi, jonka sisällä on jännittävä mustakultainen asu. Ensi viikolla asu päässee ensitestiinsä uima-altaaseen, joten siihen asti on vielä maltettava mieli ja katseltava sitä salaa kaappiin kurkistellen. Talven päätavoitteen väliin jääminen siis harmittaa enää vain hiukan, kun on paljon mukavia asioita, mihin keskittää energiansa.

Minulle paras märkäpuku.

Tilannepäivitys

Nenäliinapaketin, teen, hunajan ja kurkkupastillien vierestä sohvalta terveisiä!

Viikko sitten iskenyt tauti siis pitää allekirjoittanutta otteessaan edelleen, mutta melko korkeanakin käväissyt kuume sentään on mennyt jo pois. Töissä olen jo pystynyt muutamana päivänä olemaan, mutta ääni on edelleen käheä ja välillä pelkkää pihinää, sekä limaa olisi vaikka muille jakaa. Sen verran pahalta tuntuu edelleen, että työpäivät ovat olleet melko suuren tuntuisia fyysisiä ponnistuksia ja treenit luonollisesti jääneet nyt viikon ajalta tekemättä.

Suurin harmitus on siinä, että sitten lauantain, minkäänlaista eteenpäin menoa ei taudissa oikein ole ollut lukuunottamatta liman värin muuttumista ruskeasta keltaisen kautta lähes kirkkaaseen (ei hätää, tämän tarkemmin ko. eritteen koostumusta en tule erittelemään). Nyt elättelenkin toiveita, että tämän ja huomisen vapaapäivien aikana lepo vaikuttaisi sen verran, että limaiset oireet ja yskäkin alkaisivat vähän mennä ohitse.

Ihan neljän seinän sisällä ei sentään ole tarvinnut olla, vaan lauantaina kävin pikavisiitillä Porissa (Noormarkussa) katsomassa Tommin hiihtokisoja, joihin toki itsellänikin oli tarkoitus osallistua ennen sairastumista.

Hiihtäjä.

Sunnuntaina, maanantaina ja eilen päivät kuluivat töissä sohvalla makaamisen lisäksi. Maanantaina tosin Tampereelle saapui myös mukava vieras, äitini, jonka kanssa kävimme syömässä ja vähän ostoksilla ennen työpäivääni. Vihdoin minunkin vaatekaapistani löytyvät kuuluisat Kissyt ja selässäni keikkuu jatkossa keltainen Kånken. Päivän asu -kuvia ei näistä uutuksista ehkä tulla blogissa näkemään, ellei sitten tauti jatku niin pitkään, että tästä pitää muokata triathlonblogin sijaan muotiblogimaiseen suuntaan, kun ei ole mitään urheiluun liittyvää kirjoiteltavaa.

Lohtuvohveleita aamiaisella.

Joululahjaksi saatu vohvelirauta on nyt sairastellessakin ollut kovassa käytössä, kun aamuisin on ollut normaalia enemmän aikaa. Ihan perinteisiä vohveleita meillä ei kyllä valmisteta, vaan salaisen reseptin osasena on kaikenlaista palautusjuoman proteiinijauheista lähtien. Lohtuvohveleiden nauttimisesta ja taudin aiheuttamasta treenitauosta huolimatta en siis ehkä pullistu ihan ilmapallomaiseksi tässä möllöttäessä.

Jäällä.

Tänään kiukuttelin jo aamupäivällä twitterissä harmitustani, kun ohjelmassa olisi tänään ollut Pirkan hiihtoon tähtäävä pitkä hiihtolenkki ja keli sitä varten olisi ollut paras mahdollinen toivottavissa oleva: pikkupakkanen ja upea auringonpaiste ensimmäistä kertaa viikkokausiin. Ärsytystä riittävän pitkään kerättyäni päätin olevani riittävän hyvässä kunnossa kävelyä varten, jos kerran pystyn käymään töissäkin. Suuntasinkin hetkeksi Näsijärven jäälle ihastelemaan aurinkoa ja kauniita maisemia. Kymmenittäin muitakin ulkoilijoita oli lähtenyt jäälle kävelijöitä retkiluistelijoihin ja hiihtäjiin ja Siilinkarin pieni talvikahvilakin oli auennut. Harmikseni en tajunnut ottaa yhtään euroa mukaan taskunpohjalle, joten eväät jäivät Siilinkarilla nauttimatta.

Uusia tukijoita

Kuten moni varmasti on havainnut, blogin sivupalkkiin on viime aikoina ilmestynyt erilaisia logoja. Ilokseni pääsenkin valmistautumaan ensi kesän kisoihin erilaisessa tilanteessa kuin aiemmin: olen saanut mukaan matkalle mukavan joukon tukijoita, joiden ansiosta tekemisen ei pitäisi jäädä kiinni ainakaan varusteista. Tukijoitani pääset tarkastelemaan tarkemmin esimerkiksi sivupalkin logoja klikkaamalla.

Tarkempaan esittelyyn ensi kesän kisavarustus pääsee myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa olen innostusta täynnä, sillä syksyn ja talven testihetkien perusteella minulla on tulevalla kaudella käytössäni paras mahdollinen ominaisuuksilleni sopiva valikoima urheiluvälineitä niin kilpailuihin kuin treeneihinkin. Varusteiden lisäksi myös muut taustatekijät ovat kunnossa lähtien siitä, että työpaikallani kuin myös kotonani urheiluuni suhtaudutaan erittäin kannustavasti ja joustavasti.

Jo tässä vaiheessa haluan lähettää ison kiitoksen jokaisen tukijani suuntaan! Nyt ei voi enää muuta kuin katsoa peiliin, jos kisat eivät suju odotusten mukaan.

p.s. Mitä blogiyhteisön kovasti kuohuttamaan mainostukseen tulee, tukijani tulevat näkymään blogissani luonnollisena ja kiinteänä osana kilpaurheiluharrastustani. Kuten varmasti jokainen ymmärtää, kun on tavoite suoriutua triathlonkisasta mahdollisimman hyvässä ajassa, en ota käyttööni tuotteita tai tee yhteistyötä kumppanien kanssa, joihin en usko ja joiden en ole testikäytössä kokenut olevan erittäin hyviä. Suurin saamani hyöty onkin urheilusta nauttimisessa ja muiden kanssa "kilpavarustelun" osalta samalla viivalla olemisessa. Sivupalkin logojen klikkaamisesta en saa provikkaa, hyvää mieltä kylläkin, jos muutkin löytävät käyttöönsä huippuhyviä tuotteita ja palveluita!

Ravitsemusohjelma maratonhiihtoihin

Saimme Tommin kanssa molemmat  henkilökohtaiset ravitsemusohjelmat Pirkan hiihdon koitosta varten ja Tommi lisäksi myös viikko Pirkkaa aiemmin käytävään Finlandiahiihtoon. Ohjeet on laatinut Nutrend -lisäravinnemerkin asiantuntija Agnes Kukk, joten ohjeessa käytettävät tuotteet ovat kyseisen merkin valikoimasta ja tekstissä olevista linkeistä pääsee katsomaan, millaisesta tuottesta on kysymys.

Julkaisen saamamme ohjeet tässä, jotta niistä voisivat muutkin maratonhiihtotapahtumiin osallistuvat ottaa vinkkejä omaan valmistautumiseensa. Kuitenkin muistutan samalla, että etenkin suorituksen aikaiseen ravitsemukseen liittyvät asiat ovat hyvinkin henkilökohtaisia, eikä se, mikä toimii yhdellä, välttämättä toimi kaikilla muilla. Näillä eväin me kuitenkin suuntamme jo pian edessä häämöttäviin hiihtoihimme:

PIRKAN HIIHTO 90km, n. 5h suoritus (Terhin ohje)

• Ennen lähtöä:
• 30-45min ennen lähtöä 4 kapselia Anticrampia kramppien välttämiseksi suorituksen aikana.
• 15min ennen lähtöä 1 sport fruit - hyytelö + BCAA megashot, jotta lihakset saavat tarvittavan energian ja aminohapot. Lisäksi juodaan päälle urheilujuomaa tai vettä.
• Suorituksen aikana:
• 1 tunnin hiihdon jälkeen 1kpl Endurosnack- geeliä + vettä tai urheilujuomaa (Nutrend Isodrinx/Profidrinx)
• 15min päästä 1kpl Gutar Shot, jonka tarkoituksena on henkinen ja fyysinen virkistäytyminen
• 2h hiihdon jälkeen 1kpl Sport Fruit -hyytelöä + vettä tai urheilujuomaa
• 3h hiihdon jälkeen 1kpl Endurosnack- geeliä + vettä tai urheilujuomaa + 1kpl Magneslifea kramppien ehkäisemiseksi
• 4h-4,5h hiihdon jälkeen 1kpl Endurosnack-geeliä + vettä tai urheilujuomaa 
• Jos tarvetta 5h lähestyessä 1kpl Carbosnack- geeliä + vettä tai urheilujuomaa ja tämän jälkeen lisää carbosnack-geeliä, jos suoritus venyy kestoltaan yli 5h20min.
• Maaliintulon jälkeen:
• 30min kuluessa suorituksen päättymisestä 450ml Regener-palautusjuomaa tai 1kpl BCAA Megashot palautumisen nopeuttamiseksi.

PIRKAN HIIHTO 90km, n. 4h suoritus (Tommin ohje)

• Ennen starttia: ks. 5h-ohjelman ohjeistus 
• Suorituksen aikana:
• 1h hiihdon jälkeen 1kpl Endurosnack -geeliä + vettä tai urheilujuomaa (Isodrinx/Profidrinx)
• 15min päästä 1kpl Gutar shot, fyysiseen ja henkiseen virkistymiseen.
• 2h hiihdon jälkeen 1kpl Endurosnack -geeliä + vettä tai urheilujuomaa + Magneslife kramppien ehkäisemiseksi.
• 3h - 3,5h hiihdon jälkeen 1kpl Carbosnack -geeliä + vettä tai urheilujuomaa + Magneslife kramppien välttämiseksi
• Jos tarpeellista ja kisa näyttää venyvän päälle 4h kestoltaan, vielä 1kpl Carbosnack -geeliä.
• Maaliintulon jälkeen: ks. 5h-ohjelman ohjeistus

FINLANDIAHIIHTO 50km, n.2,5h suoritus (Tommin ohje)

• Ennen starttia:
• 30-45min ennen starttia 4 kapselia Anticrampia suorituksen aikaisten kramppien estämiseksi.
• 15min ennen starttia 1kpl Endurosnack -geeliä + BCAA Megashot energian ja aminohappojen lataamiseksi lihaksiin. Juo päälle urheilujuomaa tai vettä.
• Suorituksen aikana:
• 1-1,5h hiihdon jälkeen 1kpl Carbosnack -geeliä + vettä tai urheilujuomaa (Isodrinx / Profidrinx)
• Jos tarvetta, toinen Carbosnack -geeli lähellä suorituksen loppuvaihetta.
• Maaliintulon jäkeen:
• 30min kuluessa suorituksen päättymisestä 450ml Regener -palautusjuomaa tai 1kpl BCAA Megashot palautumisen nopeuttamiseksi.

Kuten varmasti monella maratonhiihtoihin osallistuvalla, ainakin minulla huoltomiehiä ei riitä jokaiseen paikkaan seisomaan omien juomien kanssa, enkä halua rahdata selässäni omaa pulloa, niin juomisen osalta aion tyytyä järjestäjien tarjontaan heidän omilla huoltopisteillä. Geelit otan kuitenkin mukaan ja niitä aion nauttia mahdollisimman tarkasti yllä näkyvää 5h ohjetta noudattaen, vaikkakin otan kyllä pari lisägeeliäkin kaiken varalta mukaan. Muistakaahan vielä testailla juomien ja geelien sopivuus omalle vatsalle ennen lähtöviivalle saapumista!

Pirkan Hiihto lähestyy!

Vaikka tällä viikolla sairastellessa muutama treeni onkin jäänyt tekemättä, lähestyy talven päätapahtumani silti vääjäämättä. Pirkan Hiihto hiihdetään kahden viikon päästä sunnuntaina (eli 3.3.) ja matkavaihtoehtoja löytyy 90km ja 45km väliltä sekä perinteisellä että vapaalla. Vuosi sitten osallistuin Pirkan hiihtoon ensimmäistä kertaa, hiihtäen puolipirkan 45km, vapaalla. Sijoituin retkimeiningillä nautiskellen naisten sarjassa kuudenneksi.

Tommi on Pirkan hiihdossa käynyt kahdesti osallistuen molemmilla kerroilla täydelle 90km matkalle. Viime vuonna hänen hiihtonsa onnistui mainiosti sijoituksen oltua 3. miesten vapaalla 90km matkalla. Tänä vuonna otin vähän isomman haasteen vastaan ja osallistun myös täydelle matkalle, joten sunnuntaina 3.3. starttaamme kumpikin aamulla 90km vapaan urakkaan ja kaiken mennessä hyvin (lähinnä minun kohdalla taudin mennessä nyt nopeasti ohi) kummankin tavoitteena on olla sarjoissaan viiden parhaan joukossa.

Työpaikkamme, Koskikeskuksen ja Turtolan Intersportit, ovat jo monena vuotena toimineet myös Pirkan hiihdon yhteistyökumppaneina ja yhteistyö jatkuu tänäkin vuonna. Paitsi että kumpikin meistä on mieluusti jakamassa kokemuksia ja vinkkejä työvuoroissaan, on paikalla myös monenlaista muuta Pirkan hiihtoon valmistautujaa auttavaa esittelijää ja asiantuntijaa. Alla näkyvä flyer on jaossa Pirkan hiihdon osallistujille, joten oheinen -20% alennus voiteista koskee vain paperisen version omistajia. Suksitarjokset ovat luonnollisesti voimassa teille kaikille!

Tervetuloa siis tutustumaan Pirkan hiihdon voiteluvinkkeihin, maistelemaan tapahtuman virallista urheilujuomaa sekä hakemaan viimeiset vinkit ja varustepäivitykset Pirkan hiihtoon Koskikeskuksen ja Turtolan Intersporteista.

Illalla julkaisen vielä minulle ja Tommille näihin pitkiin hiihtoihin tehdyt ravitsemusohjelmat, joten pysykäähän kuulolla!

p.s. Oheinen mainos on jaettu teille lukijoille vain siinä tarkoituksessa, että asiasta kiinnostuneet osaisivat tulla paikalle oikeina päivinä. En itse hyödy taloudellisesti näiden esitteiden jakamisesta blogissani.

Kippeenä kotosalla..

Maanantain tehokkuus on vaihtunut peiton alla makaamiseen. Yön aikana yllättäen olin tullut kunnolla kipeäksi ja aamulla herätessä (ja yhä edelleen) kuumemittari vilautteli reippaasti päälle 38:n lukemia sen lisäksi, että kurkku on todella kipeä. Sanomattakin lienee selvää, että työpäivän sijaan täällä vietetään tylsää sairaslomapäivää telkkaria tuijottaen ja sen sijaan, että Anni tulisi illalla lenkkikaveriksi ja kyläilemään, vietän iltani ihan yksin.

Aamulla alas meni vain nestemäinen tavara, mutta nyt olen saanut syötyä vähän proteiinivanukasta, mansikoita, banaania ja sämpylääkin. Ilmeisesti erimoiset lääkitsemiskeinot ovat sen verran turruttaneet kurkkua, että nieleminen onnistuu jo paremmin aamuun verrattuna, jolloin alas ei saanut menemään kuin nestemäisiä asioita.

Parannusvanukas instagrammissa.

No, nyt on ainakin parantelutoimenpiteet ja lepo aloitettu heti taudin ilmaannuttua enkä perinteiseen tapaani yrittänyt vain mennä töihin ja treeneihin ja olla uskomatta taudin olevan vieraana. Eikä tässä lämpötilassa kyllä oikein jaksakaan muuta kuin välillä hiukan yrittää istuskella pystyasennossa makaamisen sijaan. Toivottavasti kyseessä olisi tällä kertaa joulukuista vähemmän sitkeä tauti ja pian pääsisi taas palaamaan normaaliin arkeen kiinni.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Aamusella sain kännykkääni iloisen tekstiviestin ja pieni, odotettu ihminen on putkahtanut maailmaan vihdoinkin viime yönä. Ei tässä paljoa omat kurkkukivut tai kuumeet paina, kun on niin onnellinen ystävien uuden perheenjäsenen johdosta!

Vauhdikas alku uudelle viikolle

Epäsäännöllisen työajan yksi etu on siinä, että vastassa on harvemmin maanantaina siinä merkityksessä kuin monilla toimistotyöaikaan työskentelevillä. Kun on ollut töissä joka päivä perjantaista lähtien, on tänään vain yksi päivä muiden joukossa, eikä ollenkaan ärsyttävä ja ahdistava maanantai.

Olen tänään menossa töihin vasta iltavuoroon, kahden aikoihin, joten aamupäivä on ollut aikaa tehdä kaikenlaista - varsinkin, kun meidän perheen auton aikataulujen vuoksi, herätyskello soitti aamulla jo puoli kuudelta ja muutamaa minuuttia vaille kuusi seisoin jo Kalevassa uimahallin ovia koputtelemassa. Harjoituksellisesti mukavan leppoisa, mutta olosuhteiden (nopeiden radalla kelluneen mummelin) takia melko hermoja raastava uintitreeni olikin takana jo melkoisen aikaisin ja kotona odotti harvinaisuus: valmis aamiainen. Autonvaihto suoritettiin lennosta ja Tommi lähti aamuvuoroon töihin minun saapuessani uimahallilta.

Kiitos parhaan äidin, meille tulee nykyisin myös Hesari, jonka parissa vierähtikin reilu tunti kahvia saavinkokoisesta mukista hörppien ja aamiaissämpylöitä syöden. Tämän jälkeen sain jonkinlaisen kohtauksen, sillä minuun iski yllättävä vimma siivota. Minua ei-niin-hyvin tunteville lukijoille tiedoksi: vihaan siivoamista ylikaiken ja yleensä välttelen sitä viimeiseen asti lopulta suorittaen kyseisen toimenpiteen täyden kiukun vallassa. Parin tunnin päästä koko asunto oli järjestyksessä, imuroituna, pölyt pyyhittynä, keittiö pestynä ja kylpyhuone samoin, kaikki ilman yhtäkään ärräpäätä. Pyykkikone oli samalla ehtinyt pestä kolme annosta pyykkejä ja tiskikonekin puhdistaa likaiset astiat. Tervetuloa siis keskiviikkona kylään Anni, nyt ei tarvitse pelätä kauheaa villakoirien hyökkäystä!

Samalla vimmalla jatkoin imurin varresta suoraan päivän toiseen treeniin, joka sisälsi kuntopiiriä ja sisäpyöräilyä. Ruuanlaittoon asti ei yllättävä tehokkuuspuuskani sentään enää yltänyt, vaan lounaaksi löytyi pakkasesta jokin aika sitten sinne pakkaamaani kanawokkia ja jälkkäriksi onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään proteiinivanukasta ilman ällöttäviä, ylimääräisiä sattumia. Olo alkaa, kellon lähestyessä yhtä, tuntua jo sellaiselta kuin yleensä päivän päätteeksi, ja vielä olisi työpäivä edessä. Toivottavasti se sujuu yhtä vauhdikkaasti kuin aamukin, niin ehkä hyytyminen iskee vasta kotona illalla. Tänään ei todennäköisesti ainakaan tarvitse kovin pitkään tuijotella telkkarin hömppäohjelmia kotiin päästyä. Nukkumatti nimittäin korjannee tehokkaan maanantailaisen aika pikaisesti omille mailleen..

Kivaa ja vauhdikasta viikon alkua kaikille!

Kutosviikko on sisältänyt...

... pitkän hiihtolenkin.
... hierojakäynnin.
... kolme vapaapäivää ja neljä työpäivää.
... hiihtokisan.
... monet päiväunet.
... uintitreenejä, juoksulenkkejä, hiihtolenkkejä, kuntosalitreenejä ja spinningtunnin.
... Ted-elokuvan katselua.
... yksinäiset sunnuntaiaamun "yhteistreenit".
... jättimäisen irtokarkkipussin tuhoamisen.
... monta kahvikupillista.
... vain kaksi 0,5l pikkupullollista pepsiä/kokista (maxia ja zeroa luonnollisesti).
... vauvauutisten odottelua.
... kolmannen sosekeittokattilallisen valmistamista kahden viikon aikana.
... lumisadetta.
... gradukyselyn vastausten ihmettelyä.
... ja ihan tavallista mukavaa arkea.

Millainen teidän viikkonne on ollut?

Kisaraportti: Alpo Korhosen XX muistohiihdot 6.2.2013

Eilen illalla kävin tekemässä kauden kolmannen numerolapullisen hiihtolenkin. Matka vaan näemmä lyhenee kerta kerralta ja nyt olikin tarjolla naisten sarjalle vain 3 kilometrin pituinen kierros. Siinä missä harmittelin Kangasalan kisan jälkeen, että tasonmittaus jäi tekemättä kansalliseen kärkeen nähden, niin eilen oli sitten tarjolla kaikenlaista vastusta mittariksi. Oli A-maajoukkuenaista, joka on kotiinjäävän varanaisen roolissa MM-hiihdoissa, oli maailman cupissa esiintyneitä tyttöjä, oli entisiä ja nykyisiä juniorimenestyjiä ja lähtölistaa lukiessani olin varma, että jään viimeiseksi. Myös miesten lähtö oli kerännyt hiihtäjiä maajoukkueesta asti, joten toinenkin meidän perheen jäsenistä pääsi aika kovaan kyytiin. Voittajien palkintoina olleet Nokia talvirengassarjat tekivät siis tehtävänsä ja houkuttelivat Nokian iltaan paljon menijöitä.

Kisareittinä toimi TT226:n harjoitustriathloneista tuttu juoksulenkki Sarpatin ulkoilureiteillä, siis hieman reilut 3km kivoja pieniä nyppylöitä ylös ja alas. Harkkatriathloneissa kisanneille tiedoksi, että vähän oli kyllä erimoista koittaa hiihtää täysillä kuin juosta täysillä uinnin ja pyöräilyn jälkeen tuota kierrosta. Jos saa valita, niin noin miljoona kertaa mieluummin etenen ko. reitillä sukset jalassa, kun mäet tuntuivat monta kertaa matalammilta ja loivemmilta kuin lenkkareilla mennen!

Kisa käytiin harvinaisella tavalla, vain 10s lähtöväleillä, joten säpinää riitti ladulla ihan kiitettävästi. Mukavasti kuitenkin sain tehtyä oman hiihtoni, vaikka välillä hieman latumerkkimäinen olo olikin. Neljä tyttöä taisi suhahtaa ohitseni, mutta itsekin pääsin sentään ohittamaan yhden sarjani hiihtäjistä. Esimerkiksi kisan voittanut Maija Hakala lähti 30s perääni ja kiisi ohitseni jo n.1km kohdalla jyrkässä nousussa. Nousukohdassa vauhtiin pystyi vielä edes hieman vastaamaan, mutta kun mäen loiventuessa olisi pitänyt lähteä wassuttelemaan, niin selkä katosi aika tehokkaasti kauas ja näkymättömiin. 

Lopulta hävisin hieman alle puolitoista minuuttia kisan voittaneelle Maija Hakalalle ja 1.24 maajoukkuenaiselle, Laura Ahervolle. Onhan moinen aikaero 3km matkalla paljon, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin ajattelin eroa tulevan. Enkä muuten ollut viimeinen, lähellekään. Olenkin tyytyväinen eiliseen suoritukseeni ja varsinkin siihen, että kokonaisuudessaan treenipäivästä muodostui varsin onnistunut aamun uintitreenin ja kisan jälkeen vielä tehdyn juoksulenkin myötä. Jos ei muuta, niin ainakin omaa mieltä piristäviä harjoituksia näistä hiihtokisoista saa ja meno itseasiassa ole lainkaan huonoa edes verrattuna niihin vuosiin, kun vielä puhuin itsestäni kilpahiihtäjänä.

Eilen hiihto olikin jo parempaa kuin aiemmissa kisoissa itsestään irti saamisen kannalta. Mutta silti oli taas maalissa hauska katsella, kun oikeita hiihtäjiä makoili joka puolella maassa hengästyneinä ja itse vain nappasin sukset pois jalasta ja kävelin pukemaan vaatteita. Samanlaista pahanolontunnetta ei vaan saa aikaan, kuin joskus aikanaan, kun oikeasti hiihdin vielä kilpaa ja myös panostin siihen tosissani. Eilisen syketiedostoa katsellessa huomaa hyvin, miten syke kyllä nousee tehokkaasti ylämäissä, mutta tasaisella tipahtaa välittömästi anaerobisen kynnyksen alapuolelle, vaikka kuinka yrittäisi huitoa menemään. Treeni on toki nykyisin suuntautunutkin "hieman" pidempiin suorituksiin, kuin 10-15min täysillä painamiseen. Veikkaan tosin, että kysymys on myös siitä, että tekninen osaaminen ja kädet eivät ole lähelläkään sitä tasoa, millä "kone" tällä hetkellä on ja tämä näkyy erityisesti tasaisissa maastonkohdissa, kun mäkiä voi kivuta tehokkaasti pelkillä jaloillakin. 

Kisan tulokset ovat nähtävissä täällä.

Tammikuun treeniyhteenvetoa ja nousujohteista määrän kasvatusta

Treeniyhteenvetoa tammikuusta 2013

Vaikka helmikuu on jo ehtinyt viidenteen päivään asti, ei ehkä ole vielä liian myöhäistä käydä tarkastelemaan, miltä tammikuun treenailu on kokonaisuutena näyttänyt. Ykkössijaa aikamäärällisesti ja luonnollisesti myös kilometrien puolesta pitää hiihto, jota on kertynyt mittariin 23h ja lähes 350km verran. Hyvänä kakkosena tulee uinti. Altaassa olen viettänyt tammikuun aikana 20h ja siinä ajassa kauhonut eteenpäin 57km verran. Juossut olen 12h30min, pyöräillyt (sisällä kaikki) vajaat 6h30min ja voimaharjoittelua hieman reilut 5h30min. Tämän lisäksi lihashuoltoon on kulutettu aikaa 6h30min. Yhteensä siis urheilun parissa vietin tammikuussa aikaa n.74h, josta oikeaa harjoittelua 67h30min.

Verrokiksi tammikuu vuoden takaa. 

Vertailupohjaksi itselleni kaivoin esiin myös treeniyhteenvedon vuoden takaa, siis tammikuusta 2012. Tuolloin taisin sairastella kuun lopussa muutaman päivän, mutta melko hurja ero treenimäärissä ei selity pelkällä parin päivän lisälevolla. Vuosi sitten olen tammikuussa käyttänyt aikaa urheiluun 61h30min, josta oikean treenin osuus on melko tarkalleen 54h30min. Siinä missä pyöräilyn ja voimaharjoittelun osuudet ovat hieman vuodentakaisia pienemmät, ovat hiihtokilometrit tuplaantuneet, uintikilometrit kasvaneet 12,5:llä ja juoksuakin tullut lähes 5h ja 50km enemmän. Harjoitusmäärä on siis kasvanut n.13h vuoden takaisesta, mikä tuntuu itsestä jopa hieman käsittämättömältä, kun jo vuosi sitten tuntui, että treenaan kovasti ja kovinkaan paljon ei olisi ollut silloin varaa lisätä harjoittelua.

Harjoittelussani siis on varmasti onnistuttu ainakin maltillisessa määrien kasvattamisessa ja nousujohteisuudessa. Toki tammikuun harjoitusmäärä on tuntunut välillä suurelta ja joissakin treeneissä on tuntunut siltä, kuin kulkisi tervassa, mutta toisaalta pääasiallisesti treeni on kulkenut hyvin ja minkäänlaisia oireita ainakaan ylirasituksesta ei ole näkyvillä, vaikka kokonaisrasitus etenkin kuun alun alennusmyyntirumban myötä on ollut melko suuri. Ylirasituskuopassakin olen menneinä vuosina syömiseni kanssa kikkaillessa vieraillut pariin otteeseen, joten uskon kyseiset oireet ja ennusmerkit myös tunnistavani heti, kun niitä ilmaantuu.

Vastaavanlaisia onnistuneita treenikuukausia toivon saavani vielä kasaan talven ja kevään aikana, jolloin heinäkuun puoliväliä voisi odotella ei-niin-kauhunsekaisin tuntein. Oma harjoitusmotivaatio on, jos mahdollista, kasvanut Joroisille ilmoittautumisen jälkeen ja varsinkin juoksutreeneihin olen pyrkinyt keskittymään mahdollisimman hyvin. Välillä nastakenkien kanssa jään ja lumen seassa rämpiessä juoksuvauhti tuntuu toivottoman huonolta ja juoksu vaikealta, mutta onneksi muutamat avaintreenit (vedot Pirkkahallissa ja kuun puolivälin Pyhäjärvijuoksu) ovat rauhoittaneet mieltä ja pääosin juoksu on tuntunut mukavalta.

Kisaraportti: Kangasalan Kisan hiihdot 2.2.2013

Talven toinen hiihtokisastarttini oli ohjelmassa tänään, kun Kangasalla hiihdettiin Kisan kansalliset. Naisten matkana oli tällä kertaa 5km vapaalla. Lähtölistan perusteella odottelin kisaan mukaan erittäin hyvää kansallisen tason vauhtia, olihan mukaan ilmoittautunut viikko sitten hiihdettyjen Jämin SM-kisojen vapaan 10km vitonen, mutta valitettavasti kyseistä menijää ei lähtöviivalla näkynytkään.

Osanotto naisten sarjassa jäi melkoisen tyngäksi päivän kisassa ja yllättäen olinkin päivän paras sarjassani (NYL), mutta päivän kaikkein nopeimmat naiset toki löytyivät tällä kertaa muutamasta nuoremmasta ja yhdestä hieman vanhemmasta ikäluokasta. Esimerkiksi M65-sarjassa olisin ajallani ollut vasta kolmas(!). Kyllä ne oikeat hiihtäjät vain menevät näillä lyhyemmillä matkoilla lujaa ja päivän nopeimmalle naispuoliselle hiihtäjälle tappiota kertyikin hieman yli minuutin verran. Ylämäessä vielä pääsen samaa vauhtia kuin muutkin, mutta tasaisella ei näillä narukäsillä ole mitään tekoa ja alaspäinkään en mäkiä kovin mielelläni tule. Olisikohan jossain tarjolla minulle kisa, missä mentäisiin suksilla vain ylöspäin ja mielellään vaikka 2h ajan?

Päivän hiihdossa lupaavaa oli kuitenkin se, että kisan loppupuolella alkoi sitä oikeaa kilpahiihtämisen rytmiä löytyä hieman. Loppumäki nousikin jo mainiosti ylös ja sykkeetkin alkoivat vilkkua siellä, missä tällaisessa 15 minuutin suorituksessa pitäisi. Sama vauhti vain pitäisi löytyä jo alusta asti, mikäli 5km matkalla aikoisi hiihtää oikeasti hyvin, mutta onneksi talven päätavoite taitaa kuitenkin olla 18 kertaa pidemmällä matkalla, jossa tämän päivän matkavauhti riittänee jo varsin hyvin ja kesän päätavoitteessakin reitin varrella tulee vietettyä aikaa lähes viiden tunnin ajan.

Tällä hiihtämisellä (suksilla 2-3krt/vko) ja hiihtokisoihin valmistautumisella olen kuitenkin varsin tyytyväinen siihen, miten hiihto tällä hetkellä sujuu. Ja kun kisoihin ei lähde turhan vakavalla mielellä, voi olla päivän päätteeksi tyytyväinen, kun on tullut taas tehtyä erittäin hyvä treeni, jossa yhdistyi paitsi kynnyksen yläpuolella painettu viisitoistaminuuttinen, myös pidempi pk-lenkki. Seuraavan kerran hiihdänkin numerolapun kanssa jo keskiviikkona Nokialla, missä matkana on tarjolla hurjat 3km vapaalla. Pitää varmaan hiihtää ensin tunti veekoota pohjille ja sitten suunnata kohti lähtöviivaa, niin on ehkä valmis hiihtämään alusta asti kovaa ;)

Polskimista ja kauhontaa

Tämän viikon aikana on koettu moneen otteeseen tietynlaista onnistumisen riemua uima-altaan puolella. Jo pitkin talvea on tuntunut siltä, että perusvauhti (I- ja II-alueet) on parantunut. Tuntuma ja kellon kertoma on ollut, että samaa vauhtia kuin vuosi sitten pääsin yhden satasen, pääsen nyt mukavasti kelaillen pitkiäkin matkoja. Samalla kuitenkin oma fiilis on ollut, että kovemmat vauhdit laahaavat perässä ja on tuntunut, että koneesta ei jostain syystä löydy kierroksia.

Tällä viikolla kuitenkin jokin uusi palanen uintitekniikassa on taas loksahtanut kohdalleen ja kovempivauhtinen uinti on ottanut harppauksen eteenpäin. Siinä missä pari viikkoa sitten räpiköin ja uin henkihieverissä, enkä kellon mukaan päässyt mihinkään, tällä viikolla on ennätysvauhdit paukkuneet ihan normaalin treenin lomassa. Hauska olisi nähdä taas vedenalaisesta videokuvasta, miltä se uinti nykyisin näyttää. Veikkaan, että ero viimeisimpiin, syksyllä kuvattuihin, videoihinkin olisi melkoinen. Ainakin itsestä tuntuu, että altaassa kauhoo eteenpäin nyt aivan eri kuin vielä kuukausi sitten, vaikka silloinkin taisin kovasti hehkuttaa uinnin menneen eteenpäin.

Iloinen (vai omituinen?) hiihtelijä kotimatkalla päivän lenkiltä.

Tonnin testiuinti (märkäpuvulla) kulki viime torstaina ensimmäistä kertaa alle 14.30, kellon pysähtyessä aikaan 14.21. Edellinen ilman peesiapua uitu ennätykseni oli 14.43 lokakuun puolivälistä. Eilen 100m sujui "rennon kovaa" muun treenin lomassa 1.13, ennätykseni sekin, joskin kerran olen peesiavustettuna kyennyt selviytymään satasesta samaan aikaan. Tämäkin aika kellotettiin tosin märkäpuku päällä. Tänään kävin verryttelemässä huomiseen hiihtokisaan myös uima-altaan puolella (ihan vaan uikkareissa) ja 12*25m 1min lähdöllä kulkivat kaikki 15-16s välille, aikoihin joita vielä hetki sitten uin vain lättäreillä ja pulliksilla varustettuna. Kokeneemmille triathlonisteille ja varsinkin uintitaustan omaaville kyseiset ajat eivät varmasti ole mitään erikoista, mutta minusta on huippua kirjata treenipäiväkirjaan moisia numeroita, kun niistä vielä jokin aika sitten olen vain haaveillut.

Huomenna sitten taas on edessä palautus maan pinnalle näistä klooriveden huuruisista onnenpilvistä, kun olen menossa taas hiihtokisoihin ihan numerolapulla varustettuna. Vastassa on mm. viikko sitten Jämillä vapaan 10km matkalla 5. sijoittunut Sini Alusniemi, eli ainakin pääsee konkreettisesti näkemään, mitä se kansallisen tason huippuvauhti on omaan hiihtelyyn verrattuna. Veikkaan, että ero on aika tähtitieteellinen jo huomisella 5km matkalla, mutta onneksi ne oikeat kisat ovat edessä vasta sitten kesällä.

Hyvää viikonloppua kaikille!