Pyynikkijuoksuun!

Sunnuntaihuomenta!

Täällä on jo aamiaiset vatsassa ja kisajännitys pinnassa. Tänään nimittäin suuntaan askeleeni (tai koripyöräni) kohti Ratinan stadionia ja edessä on 10km kisa Pyynikkijuoksussa. Vaikka hieman pelkäsinkin allergiakauden vuoksi päivän kuntoa, ei tänään ole kovinkaan tukkoinen olo. Pyynikin mäkiin suuntaankin siis hyvillä mielin toivottavasti parantamaan viime vuotista aikaa.

Vuosi sitten suoriuduin Pyynikkijuoksusta hyvällä ja tasapainoisella, nousevavauhtisella juoksulla ajassa 45.35, joten tämän vuoden tavoitteeksi olen asettanut 45minuutin rajan alituksen. Kympin ennätykseni on myös viime keväänä Porissa juostu 44.46, jonka alle pääseminen olisi varsin hienoa Pyynikin mäkisellä reitillä. Juoksuseuraa ainakin on luvassa iso joukko ja kelikin vaikuttaa hyvältä, joten eipä täsä muuta kuin pienellä jännityksellä kohti toivottavasti mukavaa juoksupäivää!

Aurinkoista sunnuntaita ja tsemppiä koitoksiin kaikille eri puolella maata eri lajeissa kisaaville tutuille :)

-t

Maisemalenkillä

On taas se jännittävä aika vuodesta, kun Suomen keväässä ulkona melko runsaasti liikkuvan kestävyysurheilijan alkaa tunnistaa katukuvasta myös siviileissä. Mistäkö tällaisen tyypin sitten tunnistaa? No tietysti kasvoista, jotka ovat muita paikkoja huomattavasti päivettyneemmät. Eli kun tulette käymään meillä Interissä ostoksilla, niin ei - minulla ei ole liian tummaa meikkivoidetta naamallani - olen vain treenannut pihalla kylmässä mutta aurinkoisessa säässä, buffi kaulassa, pitkähihaiset ja -lahkeiset varusteet päällä. Kevään ja kesän edetessä siirrytäänkin seuraavaan vaiheeseen: shortsi- ja hiharajojen ihmettelyyn.

Tänään kävin hankkimassa taas lisää kasvorusketusta mukavalla ja pitkällä "maisemalenkillä" pyöräillen. Aiempina vuosina ajoin käytännössä aina kaikki lenkit musiikkia kuunnellen, mutta nyttemmin olen tuosta tavasta luopunut. Tänään se kannatti. Oli nimittäin aika tiukasti muusta maailmasta irrottava kokemus ajella erittäin tuulisessa säässä Rajasalmen silloilta ylitse (siis Nokialta Pirkkalaan). Tuuli ulisi ja järvi rimpuili vapaaksi jäälautoista. Aivan sillan alla oli kuitenkin vielä melko tiivis jääkerros, jota tuulen tempoma järvi ravisteli äänekkäästi. Äänten sekamelska oli melkoinen: ulinaa, rapinaa ja poksahtelua... Sivutuuli koitti heitellä myös pientä pyöräilijää, mutta se ei paljoa haitannut luonnon ihmeitä kummastellessa. Meinasin jo pysähtyä kuvaamaan videonkin äänistä ja näystä, mutta urheilijan mieli kutsui jatkamaan lenkkiä pysähdyksittä.

Tämän päivän treenin kaltaiset lenkit, joissa vauhdilla tai wattimittarin näyttämillä tehoilla ei ole mitään väliä, ovat ainakin minulle parhaita mahdollisia keinoja puhdistaa pää normaalin arjen kiireistä ja mietiskelyistä. Joskus on parasta jättää aivot kotiin, laittaa kännykästä äänet pois ja musiikkilaitteet lipaston laatikkoon lenkin ajaksi ja vain mennä ulos, ajaa sinne minne mieli tekee ja juuri sellaista vauhtia kuin tuntuu hyvältä. Seuraavana päivänä on sitten taas helppo pitää ajatukset 100% mukana treenissä, tehdä vetoja ja miettiä uintitekniikkaa, kun ajatukset on välillä nollattu ja jalkoihin hankittu  muutamia leppoisia kilometrejä.

Suosittelen!

Treenitorstai

Epäsäännöllisten työaikojen mahtava puoli on siinä, että viikonloppu voi olla koska vain. Tällä viikolla viikonloppuni osui keskiviikolle ja torstaille. Näistä vapaista otettiinkin treenin puolesta ilo irti ja erityisesti eilen, torstaina, meno maistui hyvälle.

Sääennusteet lupasit torstai-illalle kaatosadetta (ja kylmää!), joten vaikka ohjelmassa olisi ollut yhteistreeniä illalla, siirsin mukavuudenhaluisena treenin pyöräilyosion aamulle. Kuotalainen pääsi kevään ensimmäistä kertaa ulkoilmaan, kun se ja Tommin pyörä pakattiin auton takaluukkuun ja suunnattiin kohti Pirkkalaa. Pirkkalan kirkon parkkiksella pyörät kasattiin ja treeni alkoi.

Kuvassa Hawaiin tunnetusta tiestä saaneen Kuotalaisen takahaarukka ja kevään 2011 levykiekkomuotia a'la Tommi.

Aika-ajopyörän selässä fiilis oli alusta asti huipussaan, joskin hieman alkoi heti alkuverraa tehdessä mietityttää, että mihinkähän taas olen itseäni pistämässä. Yleensä kun Tommin kanssa ajaminen on sitä, että rimpuilen perässä viimeisillä voimillani ja toinen vain paahtaa eteenpäin kuin juna ja rankaisee vauhdin lisäyksillä kaikista turhista mutkiin jarrutteluista ja muista "tyttöjen hölmöyksistä". Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että pääasiassa ajan lenkkini ilman rakasta elinkumppaniani.

Eilen kuitenkin homma toimi harvinaisen hyvin ja vajaan 40km vedon aikana pääsin jopa vetohommiin muutaman kerran. Wattimittarin ruudussa vilkkui iloisia lukemia ja sykemittarin ruudussa myös. Iloisia siinä mielessä, että wattimittarin näyttämät numerot olivat isoja ja sykemittarin näyttämät pieniä. Treenin loputtua Powertapin ilmoittamat keskiwatit olivat niin korkeat, että meidän perheen wattinikkari (en siis minä) alkoi jo epäillä, onko mittarin kalibrointi ollut kohdillaan. Olihan se, joten kevään ensimmäisen "testiajon" perusteella ajokunto on parempi kuin koskaan, vaikka pyörällä en oli juuri vielä päässytkään ajamaan.

Tästä ohjaamosta katselen maisemia.

Näköjään homma edelleen toimii aiempien vuosien tavoin: suksella tehty työ siirtyy suoraan pyörän päälle. Ainakin alkukaudeksi. Haasteena onkin saada samanlainen tuntuma säilymään pyörän päällä, joten ehkä pitää hyväksyä perheriidan riski ja lähteä kevään ja kesän mittaan entistä enemmän tarjolla olevan elävän mopon peesiin ajamaan. Tavoitteena on nimittäin iskeä Joroisilla wattimittarin ruutuun 90km matkalla vähintään samat numerot, kuin eilen 40km ajossa ja kyetä sen jälkeen vielä juoksemaan puolimaraton vähintään omaan ennätysaikaan.

Päivän mittaan pitelin sadetta sisällä tekemällä mittavan työpäivän gradun parissa, kunnes pakkasin mukaan märkäpuvun ja suuntasin illan lepakkovuorolle Nokialle uimaan. Olo oli vähän tokkurainen ja väsynyt päivän kirjoitusurakan jäljiltä ja jalatkin tuntuivat väsyneiltä aamun kovasta treenistä. Uimahallissa oli kuuma ja kaikki vihastutti altaaseen hypätessä... kunnes pääsin ottamaan ensimmäiset rauhalliset käsivedot ja kellumaan puvun kanssa kaikessa rauhassa. Vähitellen mieli muuttui paremmaksi ja uinti rennommaksi. Kello tykkäsi uiduista altaanmitoista ja tekeminen tuntui samalla hyvin helpolta ja rennolta, joskin edelleen hyvin kuumalta. On muuten mahtava tunne tehdä märkäpuvussakin volttikäännöksiä ilman että kuristuu pukuun - tähän olen kyennyt vain Sailfishin puku päälläni, muilla on ollut edes turha yrittää. Kuumuus ja nestehukka aiheuttivat tosin treenin jälkeen kirjaimellisesti oksettavan olo ja kotimatkalla tähysinkin kaihoisasti Vihnusjärven suuntaan. Jäässä oli vielä, mutta ehkä kevät yllättää ja etenee nopeasti!

Märkäpuvun postipaketti.

Puolen kuun päivitys

Hei taas pitkästä aikaa! 

Viimeisimmän päivityksen jälkeen huhtikuun alku on ollut hieman takkuista aikaa. Katupöly on saanut olon jatkuvasti tukkoiseksi ja treenit on pitänyt pääosin siirtää sisätiloihin. Ainakin kasvattaa sisua, jos ei muuta, kun katselee ikkunasta ulkona paistavaa aurinkoa ja surrailee itse trainerilla menemään. Nyt onneksi jopa täällä meillä Tampereella on jo hieman pesty katuja ja kevätsateetkin ovat auttaneet tilannetta. Happi alkaa liikkua ja olo normalisoitua, mutta hieman masentaa mieltä, kun tietää, mikä odottaa edessä: siitepölykausi, alkaen lepällä ja jatkuen huomattavasti pahemmalla koivulla.

Jokakeväinen ongelma on onneksi suhteellisen hyvin hallinnassa ja kunhan suunnittelee treeniajankohdat oikein ja pahimpina päivinä säätää hieman intensiteettiä ja siirtää treenit sisätiloihin, ei lenkillä tarvitse sentään jättää käymättä. Keväälle hieman suunniteltu ulkomaan kisa tosin on kuopattu jo nyt, jotta henkisesti olisi helpompi vastaanottaa siitepölykausi ja suosiolla keskittyä harjoitteluun ryyditettynä muutamilla piristävillä pienillä kilpailuilla niin pyörän selässä kuin juostenkin.

Kun urheiluun ja kisareissuihin käytettävissä olevat varat mahdollistavat maksimissaan yhden kisamatkan kauden aikana, ei ole järkeä lähteä laittamaan näitä roposia kisamatkaan, jolle lähtisi puolikuntoisena ja siitepölystä tukkoisena - ja vieläpä ns. suoraan suksilta, varsinkin kun kyseessä olisi ensimmäinen triathlonstarttini Suomen maan rajojen ulkopuolella. Siksi uusi ajatus onkin lähteä pidentämään kautta syksyn puolelta. Jos jollain on ajatuksia helposti saavutettavasta ja hyvin järjestetystä puolimatkan tai lyhyemmästä (esim. olympiamatka, 111) kisasta Euroopassa syys- tai lokakuussa, niin heitelkäähän kommentteja ja ehdotuksia!

Vaikka harmitus onkin viime viikkoina välillä ollut melko suurta, niin lopulta kaikki on kuitenkin varsin hyvin. Allergiasta huolimatta olen kuitenkin lähtökohtaisesti terveenä ja pääsen tekemään juttuja, joista tykkään. Treenit ovatkin tuntuneet mukavilta, vaikka nenäliinoja onkin kulunut ja äänikin on välillä ollut kadoksissa. Treenailun lisäksi kuluneet kaksi viikkoa ovat kuluneet toki töissä, mutta myös kouluasioiden parissa. Gradu on jo ihan loppuvaiheessaan, empiirinen analyysi on viimeistään vaille valmiina. Pahasti alkaa näyttää siltä, että meidän perheessä on kohta yhden maisterin sijaan kaksi maisteria, mutta valmistujaisjuhlia en kyllä lupaa järjestää :)

Pääsiäisleirillä ja tulppaanijuoksussa

Terveisiä Turusta! Täällä ollaan oltu muutama päivä nauttimassa pääsiäisen vapaista ja niiden myötä myös omanlaisellaan "etelänleirillä" treenaamassa vapaapäivien kunniaksi. Oikeastaan pääsiäisen treenitaukoni alkoi jo torstaina. Torstain ja perjantain vapaapäivät menivätkin hyvien treenien parissa, mutta myös meidän uudella autolla ympäri Pirkanmaata ajellen. Meillä siis sanottiin Vitolaiselle heipat ja tilalle ihan upouusi Skoda Octavia. Niin uusi ja hieno se on, etten sillä oikein uskalla edes ajaa - pelkääjän paikalla on huomattavasti hauskempaa ihmetellä uutukaisen jouhevaa matkantekoa ja ihmeellisiä nappuloita.

Alkanut vapaapäivien treeniputki vähän keventyi lauantaina, sillä silloin oli työpäivän vuoro ja ohjelmassa vain pieni juoksulenkki aamulla ja töiden jälkeen matkasimme auto täyteen pakattuna kohti Turkua. Eilen pääsin polskimaan ihan omalla radallani uintitreenin Impparin hallissa ja iltapäivällä kävin haistelemassa turkulaisten pyöräteiden kuntoa maastopyörän kanssa, sekä juoksin lyhyesti pyöräilyn päälle. Tänään vuorossa olikin kesän kisakauden avaus Tulppaanijuoksun 5km parissa, jonka tulokset löytyvät täältä. Osallistuin maajoukkuejuoksijoitakin sisältäneeseen kilpasarjaan - olenhan kilpaurheilija, vaikkakaan en toki juoksija  - enkä ollut tälläkään kertaa ihan viimeinen. 10 vuotta vanha 5km ennätyskin painui vihdoin historiankirjoihin muutamien sekuntien turvin ja uusi 5km ennätysaikani on nyt 21.44, kiitos varmasti parhaiden juoksukenkien, millä olen koskaan päässyt juoksemaan.. Ihan hyvin viikon treenien väsyttämillä jaloilla ja 3.5km pisteeseen asti juokseminen oli jopa erittäin kivaa, kunnes sitten iski kanki Tommin pyöräilytermejä lainaten. Onnea Minnalle maantiejuoksukauden avausvoitosta! Aikamoista kyytiä oikeat juoksijat pistelivät menemään jossakin kaukana edellä :)

Treenipäiväni ei tänään kuitenkaan loppunut vielä numerolapun kanssa juoksemiseen vaan täydentyi yhteensä yli neljän tunnin mittaiseksi sisältäen pari tuntia pyöräteiden koluamista maastopyörällä sekä päivän päätteeksi vielä 10km juoksun. Jalat saivat siis tänään kyytiä jopa 23 juoksukilometrin verran ja se on minulle paljon se, kun ohjelmassa kuitenkin oli kahden tunnin verran muutakin treeniä. Pääsiäisleiriolosuhteet jatkuvat kuitenkin vielä huomenna, sillä työviikko käynnistyy meidän perheen osalta vasta keskiviikkona ja tuo mukanaan ansaitun lepopäivän. Siinä missä treenikaverit jauhavat menemään Kanarian lämmössä ja auringossa, olen minäkin sentään hankkinut jo vähän rusketusrajoja. Työkaverien huvitukseksi poltin jo perjantaina nenäni ja poskeni aurinkoisella lenkillä ja sama meno on jatkunut täällä Turun etelänleirilläkin. Kohta minullakin on komeat ajolasipandat, kuin oikeilla etelänleiriläisillä ikään!