Kaksi viikkoa olen nieleskellyt pettymystä. Kuten ainakin kommenttiboksia lukeneille lienee käynyt selväksi, ei myöskään Joroisten reissu tuonut tälle vuodelle ehjää ja onnistunutta, maaliinpääsyyn päättynyttä triathlonkisaa, vaan ison säikähdyksen, harmituksen ja tietynlaisen korttitalon täydellisen romahtamisen.
Sen enempää menneessä märehtimättä ja tapahtunutta selittelemättä, minun kisani Joroisilla päättyi uinti turvanneen lääkäriveneen kyytiin parin minuutin uinnin jälkeen. Taustalla lienee monta asiaa yhdessä: astma, sairastettu flunssa ja siitä jatkunut tukkoisuus, kylmä vesi ja erittäin kova kisajännitys. Pääni olen pohtinut puhki miettien ja jossitellen monenmoista asiaa, mutta
pohtimisen lopputulos on kuitenkin ollut se, että kisaviikolla ja erityisesti kisa-aamuna uskoin vakaasti siihen, että terveydellisesti kropassa on kaikki kunnossa ja olo tuntui hyvältä kisaan lähtemiseksi. Jännitys oli ennen kisaa yltynyt varsin suureksi, kun päässä pyöri kaiken aikaa pelko siitä, että jokin menisi taas pieleen ja kesän tärkein kisakin loppuisi ennen aikojaan.
Kesän kulkua olen pohtinut kuluneiden viikkojen aikana erittäin tiivisti. Olen oppinut - jälleen kerran kantapään kautta - sen, että urheilija on fyysisten ja psyykkisten tekijöiden kokonaisuus. Fyysisesti ne asiat, joihin harjoittelulla voidaan vaikuttaa, ovat olleet kunnossa. Terveys on ollut murheena kevään ja kesän aikana jatkuvasti toistuvan sairastelun myötä. Psyykkisesti olen ollut heikko, kasannut itselleni paineita ja turhia odotuksia, mutta samanaikaisesti itseluottamukseni ja usko omaan tekemiseen on ollut nollissa - osin sairastelunkin vuoksi.
Kuitenkin, kiitos kaikille tsemppiviesteistä ja tuesta. Kyllä se aurinko alkaa taas risukasaankin paistaa, viimeistään sitten ensi kesänä!
Ihan samoissa ajatuksissa sunnuntaiaamuna täälläkin. Miten paljon pitäisi "kouluttaa" itseään henkisesti näin kuntourheilijana? Hyvä varmaan olisi jonkin verran treenata sitäkin puolta. Mutta sinulle toivotan parempia päiviä ja ennen kaikkea terveyttä ja nokka kohti uusia seikkailuja :)
VastaaPoistaKiitos paljon ja sitä samaa sinulle!
PoistaKyllähän tosiaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onneksi urheilu ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi niin vakavaa ja uusia mahdollisuuksia tulee koko ajan. Kokemuksista oppii ja kyllä niitä onnistumisiakin alkaa tulla sieltä kunhan jatkaa hyvää tekemistä.:)
VastaaPoistaViime vuonna niitä onnistumisia tuli monta, tänä vuonna sitten vaikeampaa. Ehkä pitää käydä välillä kuopassa, niin on taas kiva kivuta sieltä ylöspäin :)
PoistaKyllä harmittaa sun puolesta. Vieläkö lähdet tänä kesänä (Kuopioon) kisaamaan, vai onko katse jo ensi kaudessa?
VastaaPoistaKyllä se Kuopion kisa valitettavasti jää välistä ja triathlonkisaamisen osalta katse alkaa olla käännetty jo tulevien vuosien koitoksiin. Elokuun lopussa on vielä kuitenkin onneksi luvassa paritempon SM-kisa ja sitten syksymmällä vielä jotakin juoksutapahtumia, eli ihan tyngäksi ei tarvitse koko kautta jättää.
Poista