Kisaraportti: SM paritempo, Pori, 31.8.2013

Ei tullut kesän viimeisistä SM-karkeloista ihan sellaista balsamia haavoihin kuin olisin toivonut, mutta tällä kertaa ainakin pääsin maaliin asti. Maaliin saapuminen onnistui vieläpä ilman rengasrikkoa, auton alle jäämistä tai muita ongelmia yhdessä parini Venlan kanssa, joten ainakin parempaa oli tarjolla kuin esimerkiksi Joroisilla heinäkuussa.

Lähdimme paritempoon selkeästi mitalisijaa tavoitellen, etenkin kun esimerkiksi Suomen suurinta naispyöräilytiimiä oli saapunut edustamaan vain yksi (!) ainoa pari parinkymmenen naisen ryhmästä. Tänäkin vuonna paritempo osoitti kuitenkin hieman omituisen ja yllättävän luonteensa. Kun kummallekaan meidän parissa ei osunut erityisen hyvää päivää - pikemminkin päin vastoin - oli meidän lopulta tyytyminen viidenteen sijaan. Aluksi pettymys tuntui aika musertavalta ja ainakin minulle iski fiilis siitä, etteikö tämä epäonni ja pettymysten saaminen koskaan lopu, mutta aika pian suurin pettymys haihtui eikä toisaalta ajosta jäänyt tekemisen osalta isommin jossiteltavaa kummallekaan. Joskus vain on niitä päiviä, ettei kulje. Ja kun kilpakumppaneilla kulkee tuollaisena päivänä, on lopputulos lauantaisen kaltainen.

Jos joku hämmästelee, millaista paritempon ajaminen on, on siis kyse lajista, jossa ajetaan ns. kelloa vastaan väliaikalähdöin kuten tempoajossakin, mutta ajaminen tapahtuu pareittain ja ajanotto katkeaa parin jälkimmäisestä ajajasta. Tavoitteena on siis päästä kisamatka mahdollisimman nopealla tavalla kahdestaan läpi ja riippuen parin vahvuuksista tai mahdollisista tasoeroista ajoa voi lähestyä hyvinkin erilaisilla taktiikoilla. Itse olen ollut aiempina vuosina (2006, 2007) heikompi lenkki erittäin epätasaisessa parissa, lopputuloksesta näistä kisasuorituksista kaksi ylivoimaista Suomen Mestaruutta. Tänä vuonna samankaltaisesta paperilla hyvinkin epätasaisen parin äärimmäisen loistavasta ajosta vastasi erityisesti hopeamitalilla palkittu naisjoukkue.

Hauska kisamuoto, suosittelen kokeilemaan vaikka lenkkien piristykseksi ajokaverin kanssa.

p.s. Ehdin kuin ehdinkin naputella itseni Joroisten puolimatkan osallistujalistalle ensi kesäksi. Pääsen siis ottamaan uuden yrityksen ainakin Valvatuksen aaltojen kanssa :)