Ensin kiitos kaikille onnitteluviesteistä, kommenteista ja halauksista! Ihanaa, että halusitte olla mukana tässä päivässä ja tapahtumassa, vaikkei siitä mitään numeroa tehtykään eikä minkäänasteisia juhlia järjestettykään.
Meille oli pitkään ollut selvää, että kun se päivä koittaa, että menemme naimisiin, on kaikki mahdollisimman yksinkertaista ja vaatimatonta. Kun eteen tuli ajatus hauskasta päivämäärästä 12.12.12 ja maistraatista löytyi vapaa aika lähes täydelliseen aikaan (12.30), oli aika varattu silmänräpäyksessä. Varauksesta alkoikin reilun kuukauden mittainen salailu, joka piti eiliseen asti, jolloin päätimme "varoittaa" vanhempiamme siitä, mitä on seuraavana päivänä tapahtumassa.
Itse vihkiminen tapahtui siis maistraatissa vain meidän kahden omana tilaisuutena. Todistajiksi tulivat kaksi maistraatin työntekijää ja vihkimisen suoritti maistraatin henkikirjoittaja. Tilaisuus kesti n. 3 minuuttia, alkoi kymmenisen minuuttia etuajassa ja noudatti koruttomasti vain lakisääteistä vihkikaavaa. Kumpikin sanoi tahdon, sormukset vaihdettiin ja vihkitodistus pakattiin laukkuun. Kaikki oli juuri sellaista kuin olimme kumpikin halunneet: vaatimatonta ja siihen tärkeimpään asiaan keskittyvää ilman turhia krumeluureja.
Vihkimisen lisäksi koko tämä hääpäivä on ollut mahtavan tavallinen ja arkinen. Aamulla ennätin käydä tekemässä uintitreenin ja olla pari tuntia töissä palaverin merkeissä. Illalla juhlimme tätä uutta tilannetta käymällä mukavalla ja rauhallisella hiihtolenkillä (edeten kerrankin sellaista vauhtia, että minäkin pystyin puhumaan samalla kun hiihdin) ja katsomalla telkkarista niin Jyrki Sukulaa kuin Criminal Mindsiakin. Yhden prinsessapäivän sijaan luvassa on toivottavasti se viisikymmentä vuotta tällaista samanlaista tavallista, onnellista ja tasaista elämää.
... Kun vain vielä oppisi tämän uuden nimen...
p.s. Huomisessa Aamulehdessä saattaa näkyä tuttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän jäljen käynnistäsi!