Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, siispä tässä kisaraporttia jo pari viikkoa sitten ajetusta kotiseurani Koiviston Iskun Noormakussa järjestämästä SM temposta eli väliaikalähtöisestä aika-ajosta.
Yleensä urheilijoiden blogeissa ja kotisivuilla on hiljaista erityisesti silloin, kun asiat menee pieleen, on sairastelua ja kisat on menneet huonosti. SM-tempon kisaraportin viipyminen ei tällä kertaa ole merkki siitä, päinvastoin.
Vuosi sitten SM tempon jälkeen taisin kirjoitella ajaneeni elämäni parhaimman tempoajon. Historia toistaa itseään ja myös tämän vuoden SM tempon jälkeen voin kirjoittaa samaa. Kisaan lähtiessä tiesin etukäteen mukana olevan muutamia erittäin kovia tyttöjä, jotka todennäköisesti ajaisivat selkeästi muita kovempaa. Näiden perässä "laskeskelin" olevan jopa 10 tytön ryppään taistelemassa himmeämmistä mitaleista ja sijoituksista kymmenen parhaan joukossa. Itseni sijoitin tämän ryppään hännille tai jopa sen jälkeen, pitäen sijoitusta 8-12 todennäköisenä ja mahdollisena. Kisan tuloslista hahmottui erittäin pitkälti tämän kaavailuni mukaiseksi, joskin kaksi parasta olivat vieläkin ylivoimaisempia kuin luulin ja oma pyöräkuntoni olikin ällistyttävän hyvä. Sijoitun kisassa nimittäin viidenneksi, vain 15 sekuntia pronssimitalin napanneesta Emma Stenistä, mutta toki yli kolme minuuttia kisan kärkikaksikolle, Sari Saarelaiselle ja Lotta Lepistölle hävinneenä.
Olen vuodesta 2010 ajanut wattimittarin kanssa, mutta käytössäni on ollut aiemmin Powertap -mittari, joka oli rakennettu treenikiekkoon, eli en voinut ajaa esimerkiksi tempokisoja mittarin kanssa. Täksi kesäksi Tommi asensi toisen omista SRM - wattikammistaan tempopyörääni ja näin olen päässyt tarkkailemaan tehojani millä tahansa kiekoilla ajaessa ja myös SM tempon aikana. Treenien perusteella olimme Tommin kanssa laskeneet hyvinkin tarkasti sen, millaisilla tehoilla uskallan 28,5km matkaa lähteä ajamaan ja tästä pidin tiukasti kiinni heti ensimmäisestä kilometristä lähtien.
7km ajon jälkeen takaa tuli ohitseni minuuttia myöhemmin lähtenyt Lotta ohjuksen lailla. Ilman wattimittaria olisin tilanteesta todennäköisesti häkeltynyt, sillä vaikka ohitusta odotinkin, en olisi uskonut sen tapahtuvat ihan niin pian. Olin kuitenkin alusta lähtien seurannut tehojani ja tiesin ajavani omaan tasooni nähden erittäin hyvin, enkä sen myötä suuremmin antanut ohituksen omaa ajoani hetkauttaa vaan jatkoin samalla tavalla eteenpäin. Kääntöpaikan lähestyessä aloin nähdä vastaantulevia tyttöjä ja oivalsin wattimittarin kertovat jälleen kerran totuuden: ajoin todella hyvin, vaikka minuuttia edelläni lähtenyt Sari ja minut jo ohittanut Lotta menivätkin omilla minuuttiluvuillaan.
Kiitos wattimittarin, sain loppuun asti pidettyä ajon tasaisena, eikä minulle tyypillistä heikkoa loppua tällä kertaa tullut. Maalissa kello näytti alle 45minuutin aikaa ja wattimittari keskitehoja reippaasti päälle kahdensadan, täsmälleen ilmaistuna 216W. Verrokkina mainittakoon, että vielä viime kesänä pystyin ajamaan moisilla tehoilla korkeintaan kymppitempon, nyt siis lähes kolme kertaa pidemmän matkan. Wattinikkareille laskukaavojen avuksi mainittakoon, että painoni on tällä hetkellä n.58kg, jos joku w/kg-lukemia haluaa tempolleni laskeskella.
Maaliintulon jälkeen hyppäsin käytännössä suoraan Tommin huoltoautoon seuraamaan tämän ajoa tunnin ajaksi jännittyneenä. Lähtöpaikalla näin kisamme tuloslistan ja hämmentyneenä löysin itseni kisan sijalta viisi vain 15sekuntia pronssista. Hetken, ehkä minuutin, ajan tämä pieni ero harmitti, mutta ei kovinkaan pitkään, sillä annoin reitin varrelle kaiken, mitä annettavissa oli ja ajoin paremmin kuin olisin koskaan uskonut. Vaikka 15 sekunnin ero ei olisi tarkoittanut kuin n. puoli sekuntia kovempaa vauhtia kilometriä kohti, en olisi edes sen vertaa pystynyt vauhtiani kiristämään, vaikka tilanteen olisin tiennytkin ajon aikana. Toki jälkikäteen voidaan jossitella, olisiko pyöräni mahdollisesti liikahtanut vielä vähän kovempaa, jos alla olisi ollut hieman enemmän ajokilometrejä kuin vain se lähes tasan 1000km, jotka olin maantiellä ajanut tämän vuoden puolella ennen SM tempoon suuntaamista ;)
Mitalien puolesta onni ei SM tempon päivänä ollut meidän perheen puolella, nimittäin myös Tommi jäi täpärästi palkintopallin ulkopuolelle sijoittuen kisassa neljänneksi ja jääden pronssisesta mitalista 20 sekuntia. Tunteiden ääripäät näyttäytyivät autossa kotimatkalla, kun toinen oli onnellisista onnellisin viidennestä sijastaan, toinen erittäin pettynyt erityisesti huonoon ajoonsa, mutta toki myös sijoitukseensa sillä kaikkien ärsyttävimmällä, neljännellä paikalla. Toki odotuksetkin kisaan lähtiessä olivat hieman erilaiset, kun itse en uskonut olevani lähelläkään mitaleita ja Tommi taas tiesi taistelevansa niistä.
Joka tapauksessa, SM tempon jälkeen erityisesti pyöräilyn osalta kaikki näytti erittäin hyvältä Joroisten kisaa ajatellen. Mutta kuinkas sitten kävikään, selviää seuraavassa blogikirjoituksessa, jossa päivittelen teille lisää kuulumisia.
SM tempon tuloksia voi käydä katselemassa Kari Mäkisen tulospalvelusivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän jäljen käynnistäsi!