Delffareita ja rinulia

Syksyn tullen olemme triathlonystäväni Annin kanssa hakeneet hieman lisävirikettä uimiseen ja pääsimme mukaan Uimaseura Kangasalan Kuohun masters -uintiryhmään. Nyt on takana kolmannet treenit, joissa olen ollut mukana ja toivottavasti vielä monia treenejä ja ehkäpä jonain päivänä (keväällä?) myös jonkinlaisia uintikisastartteja edessä.

Ensikosketuksena nämä uudet uintitreenit ovat olleet juuri sellaisia kuin toivoinkin: matala kynnys mennä paikalle, monentasoisia uimareita, rento meininki ja mukavia, avuliaita tyyppejä sekä ennen kaikkea mukavaa vaihtelua perustriathlonistin uimaharjoitteluun muiden tekniikoiden ja erityyppisten harjoitteiden muodossa. Esimerkiksi tänään uin koko treenin ilman mitään "apuvälineitä" (rasti seinään!) ja yhteensä useamman sadan metrin matkan muitakin tekniikoita kuin vaparia. Pääsinpä myös harjoittelemaan delfiinipotkun alkeita. Näillä käärmeolkapäillä ja käärmeselällä taidan ottaa syksyn haasteeksi perhosuinnin. Lähtötasona tällä hetkellä ko. lajin osalta on 25 metriä hurjasti hengästyen :)

Jotta perusasiat pääasian, eli triathlonharjoittelun, parissa eivät kuitenkaan unohtuisi, tulee viikkoon sisältymään jatkossakin säännöllisesti viikottaiset uintitreenit Aquaplussan porukalla, joissa sitten ohjelmassa on pidempiä sarjoja ja kelailua. Uskon, että järkevä yhdistelmä niin uimarien kuin triathlonistien uintitreenejä, on omiaan kehittämään uimistani seuraavalle tasolle ja vähintäänkin tuomaan iloa ja hauskuutta pitkään talveen. Jos ei muuten, niin huvitusta riittää ainakin muille, kun Annin kanssa yritämme uida jotain muutakin kuin vaparia.

Lupaan raportoida blogissa edistymisestäni muiden uintitekniikoiden parissa. Moniko teistä uskoo, että jaksan uida perhosta kokonaiset 100m jouluun mennessä?