Vuoristoradalla

Maanantaihin asti treeni maittoi varsin mainiosti ja kelikin suosi vielä koko viime viikon. Olin hyvällä mielellä ja nautin juoksulenkeistä, uintitreeneistä, kaikesta harjoittelusta. Sainpahan vielä treenivaruste- ja vaatekaappiinkin täydennystä, joita tarkkasilmäiset saattavat vaikka postauksen kuvistakin löytää. Maanantaina vielä oli tarjolla varsin mukava uintitreeni Ylöjärvellä isolla porukalla ja odotin kovasti tiistain vapaa- ja treenipäivää. Jälkikäteen taisin ajateltuna taisin maanantaina olla vuoristoradan korkeimman ylämäen päällä ja sieltähän ei yleensä vaunu suuntaa muualle kuin jyrkästi alaspäin.

Nimittäin täällä sitä TAAS vaihteeksi ollaan kipeänä. Tommi sairastui jo viikko sitten ja tiistaista asti olemme sairastaneet yhdessä. Lääkärin mukaan toisella on keuhkoputken tulehdus, eikä mistään ihan pienestä taudista taida olla minunkaan kohdalla kysymys, sillä pahemmaksi tuntuu vain kokoajan menevän. Jos kyseessä on sama tauti kuin Tommilla ja uhkana keuhkoputken tulehdus, ei tällaisen astmaatikon auta kauheasti pelleillä vaan levätä vain kiltisti. Onneksi meillä oli pieni karvainen hoitovieras täällä yhden vuorokauden ajan lepäämistä helpottamassa. Kipeänä olokin oli tuplasti mukavampaa, kun kainaloon käpertyi musta, pieni koira rapsutettavaksi.

Koska toiveissa on parantua pikaisesti, on meillä syöty vain kivaa ruokaa. Avokadopastaa, kanawokkia kookosmaidossa, omenapiirakkaa ja juotu litroittain teetä hunajalla. Lisäksi on katsottu elokuvia, luettu lehtiä, seurattu suosikkisarjoja (ja julkkis-BB:tä) telkkarista sekä seurattu netistä kaikkia enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita. Onneksi viitteitä siitä, että vuoristoradan vaunu kohta taas nytkähtää ylöspäin on luvassa. Blogille saattaa kohta tapahtua jotakin ja marraskuun alussa pääsen kisaamaan urheilukaupan mestarimyyjän tittelistä kahden muun finalistin kanssa. Vielä kun taas toipuu treenikuntoon, niin eiköhän sitä kohta olla vuoristoradan huipulla - toivottavasti pitkään.