perjantai 22. maaliskuuta 2013

Valokuvamaistiainen ja märkäpuvun esittely

Kuvauksissa Pirkkahallissa. Kameran takana triathlonkaverini Liikuntapäiväkirja -blogin Jaanaba.
Kuten kuvasta näkyy, jouduin tällä viikolla itselleni melko kiusalliseen tilanteeseen: valokuvattavaksi. Olen mielestäni maailman vähiten kuvauksellinen ihminen ja tunnen oloni kameran edessä yleensä hyvin ikäväksi ja vaivaantuneeksi. Tällä kertaa kuvaukset sujuivat kuitenkin hyvin ja kuvaajan kameraan oli tarttunut monta sellaista otosta, mitkä itsekriittinen silmäkin totesi oikein kivan näköisiksi - niin kivan, kuin tällaisesta mallista on mahdollista saada. Veikkaan, että iso osa kuvien onnistumisesta menee paitsi kuvaajan osaamisen piikkiin, myös siihen, että kuvattavana oleminen oli tällä kertaa jopa mukavaa, kun kuvaajana oli tuttu, mukava ihminen.

Siitä, miksi kuvia otettiin, kerron myöhemmin. Toistaiseksi asia on vielä salaisuus, mutta lupaan sen kyllä aikanaan paljastuvan ihan varmasti. Tämän salaisuuden paljastumista odotellessa voin sitten vaikka aloittaa moneen otteeseenkin toivotun tulevan kauden "kisakaluston" esittelyn. Esittely alkakoon tuoreimmalla tulokkaalla: märkäpuvulla.

Kuten ja aiemminkin todettua, urheilu-uraani on mukana tukemassa Endurance Sports Finland ja alkavan kauden kisastartteihin suuntaankin ylläni saksalaisfirma Sailfishin märkäpukumalliston lippulaiva, G-range. Jo viime kesänä katselin ihaillen vieressä harjoituskaverini Venlan hienoa, uutta märkäpukua ja syksyllä pyysin sitä kokeiltavaksi mukaan muutamiin uintitreeneihin. Testasin myös muutamaa muuta pukua, mutta Venlan sekä myöhemmin myös testaamani toinen G-range erottuivat joukosta selkeästi parhaimpina, eikä kauaa tarvinnut miettiä, mikä olisi puku, millä haluaisin jatkossa kisoihin matkata. Muutamia kuukausia aikaa vierähti ja nyt kaapistani löytyykin ikioma G-range, joka muutamien allasuintien perusteella on juuri niin hyvä, kuin odotinkin. Kesällä sitten nähdään, mihin oma vauhti talven treenien jälkeen riittää, mutta märkäpuvusta pärjääminen ei ainakaan enää jää kiinni.




Puvusta on sanottu sen vievän märkäpuvun käytön ja joustavuuden uudelle tasolle tarjoten liikkuvuutta, vapautta sekä uimisen nautintoa. Näistä korealta kuulostavista sanoista allekirjoitan oman testaamiseni perusteella jokaisen. Toisin kuin monilla muilla kokeilemillani märkäpuvuilla, tätä pukua ei oikein edes huomaa sillä uidessa. Mistään ei ahdista, kiristä ja kurista, vaan meno on yhtä vapaata kuin ilman pukua uidessa. Saksalaisittain sanottuna Zweite-Haut Feeling on juuri sitä, mitä puku mielestäni ja ainakin minulle tarjoaa.

Tässä vielä tarkempia teknisiä tietoja puvusta merkin omilta virallisilta sivuilta

" The flagship G-Range features the exclusive Nano Space Cell neoprene material for the ultimate in flexibility, buoyancy and drag reduction. The Nano Space Cell neoprene surface is impregnated with a miniscule layer of nano-material that reduces its drag coefficient to nearly nil.

The suit's Avevia Super Dry lining is made of a special nylon that minimizes absorption and remains extremely light even when wet. This allows the wearer to conserve energy and stay strong in the water much longer than possible with conventional materials.
The ergonomically tailored leg and hip panels improve buoyancy and - in combination with the new Stability Panel Plus - increase hip stability. By avoiding excess hip rotation, the swimmer is automatically brought into a streamlined and stable form in the water.
Moreover, the extra large V-Power forearm panels provide for maximum arm stroke effectiveness."


Puvun koon valinta kävi kohdallani suhteellisen helposti, kun pääsin uimalla kokeilemaan sekä naisten S/M, että miesten XS -kokoisia pukuja kumpaakin. Molemmat näistä tuntuivat hyviltä päällä, mutta päädyin lopulta valitsemaan naisten mallin, sillä se oli kuitenkin lopulta päällä napakampi olematta kuitenkaan ahdas. Olen 171cm pitkä ja painan 58kg, joten sijoitun puvun kokotaulukossa pituuden puolesta juuri hieman yli naisten S/M - koon haarukan (152-170), mutta paino osuu koon lukuihin (52-61) juuri sopivasti. Myös minua muutamia senttejä pidempi Venla ui naisten S/M -koon puvulla. Eli ainakin omalla kohdallani olisi ollut iso virhe edes harkita seuraavaa kokoa, jonka lukuhaarukkaan olisin myös sopinut.

Omien märkäpukuvalintojensa kanssa painiville voin lämpimästi suositella Sailfishin pukuja. Koeuin myös kaverini One -mallin puvun, joka sekin oli varsin mainion tuntuinen. Näitä kahta mallia edullisemman hintaluokan puvuista itselläni ei ole kokemusta, mutta jos ne vähänkään muistuttavat merkin kalliimman pään pukuja ominaisuuksiltaan, on niistäkin varmasti pitkäksi aikaa iloa triathlonharrastajalle. Pukuja voi Suomessa kysellä siis Endurance Sports Finlandista, josta omani saapui muutamassa päivässä lähipostiin. Hiplausmahdollisuutta kaipaaville on oheisilla sivuilla myös listattu jäälleenmyyjäliikeet.

6 kommenttia:

  1. Oli kiva kuvata, tosi kiva. Sää olit jotekin niiiin rennon letkeä. =D

    Mää oon tosi kauan vieroksunut tommosia polvisukkia, mutta nyt alko tekeen mieli kun näin sulla noi pirtsakan väriset. Laitan ehkä ostoslistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rennon letkeä minä kameran edessä... Harvoin tavattu yhdistelmä :D
      Sukkaset saa tosiaan myös tuolta Endurance Sportsista. Mittaat vain pohkeen ympäryksen, niin saat oikean kokoiset :)

      Poista
  2. Kuopio ja perusmatka 2013: Kolmantena ja 2.15 ja osia soolopyöräilynä kun ei ihan vielä ehdi Lehtosen ja Bomanin kyytiin uiden. Näetkö realistisena ja olisitko tyytyväinen :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran täytyy uskoa itseensä, että tuota pitää ajatella realistisena kaiken mennessä hyvin. Uinti on mennyt kovasti eteenpäin, pyöräkuntoa hiottu hiihtämällä ;). Mutta se, mikä tekee kaikkein suurimman eron huipputyttöjen ja minun välillä on juoksu, jossa olen huomattavasti esim. Kaisaa ja Tiinaa heikompi.
      Ja mitä tyytyväisyyskysymykseen tulee: olisin :)

      Poista
  3. Paljonkos sulle tulee juoksukilometrejä viikkoon? Tuliko sulla joku 1500km viime vuonna? Keskimäärin 30km viikkoon on varmaan paljon vähemmän kuin noilla kovilla juoksijoilla.

    Tavoitteet pitääkin noilla sun treenimäärillä olla korkealla, ei kai tuota ihan osallistumisen ilosta muuten aina viitsisikään.

    Hyviä treenejä kevääseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juoksumäärät ovat varmasti huomattavasti vähäisemmät kuin kovemmilla tytöillä, mutta melkoisen pieni on myös se juoksutausta, mistä triathloniin lähdin keväällä 2011, joten aika varovaisesti on juoksun kanssa edetty ja ainakin sillä tuloksella, että mitään kipuja ei ole koko aikana ollut. Vuodesta 2004 vuoteen 2010 en juossut käytännössä "metriäkään" vaan ajoin pelkästään pyörällä ja talvet hiihdin. Ja kuin se ei olisi riittävästi, niin syksyn 2010 polvileikkauksen jälkeen jouduin opettelemaan ensin kävelyn ja sitten juoksun uudestaan nollasta. Lähtötilanteesta on menty aika lailla eteenpäin sentään, mutta hyvin paljon on vielä juoksun kanssa tekemistä jäljellä :)

      Hyviä treenejä sinulle myös!

      Poista

Jätäthän jäljen käynnistäsi!