Kulunut viikko on sujunut otsikon mukaisissa tunnelmissa. Pääsin nauttimaan yhteistreeneistä kolmesti: maanantaina uiden, keskiviikkona uiden ja juosten, sekä torstaina uiden, pyöräillen ja juosten. Keskiviikon treenistä jäi päälle varsin hyvä mieli, kun uinti kulki rennosti ja mukavasti ja juoksukin sen päälle ilman ongelmia poikia peesaillen. Torstaina uinnista muodostui hyvä peesitreeni valmentajan perässä kauhoen ja siitä treeni jatkui Venlan kanssa paritempoa "ironmansykkeillä" 60km verran ajaen. Omakin ajaminen tuntuu ihan hyvältä, mutta kyllä vaan kannattaa muiden varoa SM-tempossa punamustaa äitiyslomalaista - sen verran sai rimpuilla perässä varsinkin tasaisella, jota Porissa (Noormarkussa) temporeitillä riittää!
Juoksun osalta viikolla on ollut hieman taistelua vatsan kanssa, mutta torstaisen lääkärikäynnin ja vatsaa suojaavan ja rauhoittavan lääkekuurin aloittamisen jälkeen olo tuntuu jo nyt paremmalta. Vatsan erikoiseen oireiluun lienee löytynyt selitys, jota itsekin jo vähän osasin epäillä. Allekirjoittanut on siis stressannut vatsansa rikki kevään koulu-työ-urheilu -pyörityksessä. Kyseessä on mitä todennäköisimmin mahakatarri eli vatsan limakalvojen tulehdus, jota myös kuvataan vatsahaavan esiasteeksi. Toivottavasti koulustressin poistuminen lopullisesti päiväjärjestyksestä helpottaa tilannetta yhdessä lääkekuurin kanssa, eikä minun tarvitse suorittajaluonteeni kanssa liittyä siihen ketjuun, joka saa itselleen vatsahaavan alle kolmekymppisenä... Mutta katsellaan ja odotellaan, nyt ainakin näyttää hyvältä sen suhteen, että ongelma olisi tulossa hallintaan.
 |
Todistus on saapunut - ehkä vatsakin paranee pian?
|
Huomenna käyn kokeilemassa, josko kolmannella kerralla onnistaisi tämän kesän triathlonstarteissa ja aion osallistua harkkakisaan Nokialla. Jos leikkimielellä sanoin ennen SM sprinttiä, että olisi kiva selvitä lähtöviivalle asti oksentamatta Vantaan kisan jäätyä väliin kisamatkan oksentelun seurauksena, niin huomisen tavoite ja toivomus on sitten selvitä maaliviivan ylitse ilman vatsan temppuilua. Askel kerrallaan eteenpäin ja Joroisille mennessä sitten jo täyttä vauhtiakin :)
Mulla on kanssa joskus ollut sama kuvio. Ihan tähystettiin tuolloin se vatsa, mutta sentäs vuotavaa vatsahaavaa ei ollut. Sitä edeltävällä kerralla tuli vyöruusu. Sittemmin ei ole oireillut kumpikaan. Melko jäätävä tää ihmiskehon ja mielen yhdistelmä :). Jännä nähdä mitä vielä vai oppiikohan sitä joskus?
VastaaPoistaSanopa muuta. Minulla ainakin on pahana tapana toistaa virheitä, joten eiköhän tämänkin asian vielä joskus uudestaankin kohdata..
PoistaTuttu tauti! Tällä blogin lukijalla se jatkui yllättävän pitkään. Syyskuussa alkoi oireet ja edelleen nyt kesäkuussa pitkän happosalpaaja kuurin päälle oireita. Etenkin öisin. Pahimmillaan aiheutti syksyllä ruokatorventulehduksen, joka oirehti siten, että juostessa tuntui että henki loppuu ja yöllä tuntui kuin olisi maannut laastisäkin alla.
VastaaPoistaJos salpaajia saat kannattaa pitää mielessä se, että heikentävät ravintoaineiden imeytymistä. Aloin kärsiä ensin B12 vitamiinin puutteesta ja siitä loogisesti tietysti seurauksena rautavarastot romahtivat. Etenkin liikkuvalla ihmiselle kun b-vitamiinin tarve on suurempi.
Tsemppiä SM-tempoon! Tarkoitus olisi ehtiä reitin varrelle kisaa seuraamaan.
VastaaPoista